Jos olet saanut mahdollisuuden matkustella ja kokea muiden maiden elintapoja ja ajatuksia, huomaat omien käsitysten, mielen maisemien ja mietteiden olevan toisenlaisia. Maailmankuva laajenee.

Mitä kauemmin asuu pois kotimaastaan, sen suomalaisemmaksi myös tulee. Tietyt asiat muuttuvat arvokkaimmiksi ja ainutlaatuisiksi aarteiksi. Erottuvat ne seikat, joista ei halua luopua taikka mitä ei tahdo vaihtaa. Muistot ja kokemukset, joita ei voi korvata.

Paljon uutta ja ihanaa maailmamme meille tarjoaa. Saadessa kutsun matkustaa, alkaa suunnitella omaisuuden mahduttamista matkalaukkuihin. Karsit, luovut, jätät pois.

Nyt olen päätynyt matkustamaan vain lentolaukulla. Kaikkea tarpeellista kun on saatavilla kaikkialla, mitä elämiseen tarvitaan. Ja se on aika vähän, mitä oikeasti onnelliseen arkeen tarvitsemmekaan!

Reissussa usein kuulet kysyttävän : -Mistä olet kotoisin?

Nyt Suomessa takaisin ollessa jälleen katselee, millainen tämä maa ja kansa oikein onkaan.

Katajainen kansa.

Se taipuu, vaan ei taitu.

Metsäläinen kansa, joka sisun voimalla puurtaa ja suorittaa elämää ilman tunteilua. Ammentaen epätoivoisesta harmaudesta ja viileydestä voimansa. Tai viinasta.

Tämä tuhansien murheellisten laulujen maa,
jonka tuhansiin järviin juosta saa.

Katajainen kansa, jonka itsesäälin määrää
ei mittaa järki eikä kärki määrää.
Joka lauluissa hukkuvat elämän valttikortit
ja kiinni pysyvät taivahan portit.
Ja Einarin epätoivosta ne kertovat.
(Eppu Normaali)

Kuka onkaan tuon kaiken vähäpuheisuuden, hitauden ja vakavuuden äiti.

Yksinkertaisuuden ja sitkeyden huolissa imettänyt.

Katajainen kansa tarpoo lumessa ja hukkaa valon sen varjoihin.

Rauha ja rakkaushan ovat riemullisia.

Jossakin on menty metsään.

---