Tänä vuonna se taas oli, 366- päiväinen vuosi ja karkauspäivä.
Karkauspäivä lisätään vuoteen, jotta kalenterivuoden vuodenajat vastaisivat astronomisia vuodenaikoja.
Perinteen mukaan karkauspäivä on nurinkurisuuksien päivä, kun yksi ikuinen perusyksikkö, eli päivä, on päälaellaan.
Jos vuoden pituus laskettaisiin aina tismalleen samaksi, vuodenajat luiskahtaisivat vähitellen paikoiltaan nekin.
Karkauspäivänä kuulemma kaikki epäonnistuu, taikka päivään liittyy muita outoja uskomuksia, vaikka tokikin ehkä vain hullutellen.
En muistanutkaan. Karkauspäivän nimi on perua ajalta, jolloin ajan kulkua seurattiin käyttämällä kalenterina sauvaa tai levyä, jossa oli oma reikä tai kolo vuoden eri päiville.
Vuorokauden vaihtuessa merkkitikku siirrettiin aina seuraavaan reikään tai koloon, paitsi karkauspäivänä. Silloin tikku nostettiin, mutta laitettiin uudestaan samaan koloon. Merkki siis hypähti paikallaan. Länsimurteessa karkaaminen tarkoittaa hyppäämistä.
Keisari Julius Caesar määräsi juliaaniseen kalenteriin karkauspäivän paikaksi 24. helmikuuta. Suomessa on noudatettu tämän roomalaisen sotapäällikön käskyä yli kahden vuosituhannen ajan. Karkauspäivän uusi aika, helmikuun viimeinen päivä, astui voimaan vasta vuonna 2000.
Karkaaminen, pakeneminen, pois näkyviltä lähteminen, juosta omin toimin pois. Monella on karkauspäiviä muulloinkin.
Kuinka usein karkaammekaan tilannetta kuin että altistaisimme itsemme sille? Kuinka usein ajatuksissa karkaamme pois tästä hetkestä? Tai pakenemme omasta elämästämme?
Arjesta tulee tilapäisesti rasittavaa toisinaan. On haastavaa nähdä silloin hyviä tapoja kohdata tai kestää asioita. Pakotien etsiminen voi alkaa aika helposti. Ajatus romantisoida arkea tai ajatus karata pois hellii tunteita.
Karkuteillä olevien ajatusten kanssa voi ajautua kuitenkin helposti nurinkuriseen käyttäytymiseen. Voi karata pakonomaisiin asioihinkin. Tai ei saa yhtään mistään kiinni.
Karkaamisen tarpeita jäin miettimään. Niihin tarttuminen omassa elämässä on viisautta. Vaikeimmat tunteet kun ovat vaikeiden asioiden kaksosia. Varsinaisen syyn kohtaaminen poistaa ahdistuksen, ei niiltä karkaaminen.
Syvien ja suurten vaikeuksien keskellä on vaara joutua pakenemisajatusten pyörteisiin. Elämän ristiaallokossa olemme sen kokeneet. Yhteisenä tekijänä pahoinvointi, ja pyörä alkaa pyöriä.
Ei voi vanhat tavoitteet ruokkia koko elämän matkaa. Niitä on päivitettävää ja karkaamisenpäivänä on juuri oikea hetki.
Kiertotien houkuttaessa on aika pysähtyä. Kohtaaminen kätkee ne onnen salaisuudet.
Vaatii rohkeutta kohdata karkaamisen tarpeet. Analysoida ja hyväksyä hetki totuudessa. Myöntää, että eteenpäin pyrkiminen ja karkaaminen ovat vastakohtia.
Ei ole hyvä päästää itseä myöskään vajoamaan epätoivoon. Voimme harhailla toimintakykyisenä viikkojakin, mutta emme minuuttiakaan ilman toivoa.
Karkauspäivissä muista toivo. Kohtaa tuo mielentila.
Odotat tulevaisuudelta jotain hyvää. Luotat, että asiat menevät vielä parhain päin.
