Olen saanut jonkun pöpön kurkkuuni. Se on siellä ollut kaktuksena jo vähän liian kauan aiheuttaen ikävää oloa.
Kaktukset. Mielikuvat.
Kaktuspuistot ovat nättejä nähtävyyksiä. Monenlaisia muotoja, kukkia ja piikkejä näet. Piikit suojaavat niitä vettä etsiviltä eläimiltä. Estävät vaurioitumiselta. Piikit ovat niiden vahvuus. Jopa kauneus.
Kaktukset ovat hyvin yleisiä kasveja Etelä-Espanjassa. Kuivuus, auringon lämpö ja paahde ovat sen karvauden kanssa täällä sovussa. Kaktukset ovat sopeutuneet kuivuuteen ja ne kykenevät kasvamaan epäsuotuissa paikoissa, pitävät ahtaista kasvuoloista ja voivat hyvin.
Tai ainakin selviävät sellaisissa louhikoissa, missä muut kasvit eivät selviäisi.
Kaktuksen mahdollisuudet aterioilla oli itselle uusi asia. Kaktus muistuttaa maultaan rapeaa kurkkua, jossa on kuitenkin vähän karvautta. Sen syötävistä osista, eli lehdistä, kukinnoista, varsista ja hedelmästä valmistetaan täällä ruokaa. Kuorittuna voit paistaa, grillata tai syödä sitä raakana salaateissa, smoothiessa, leivän päällä.
Sen sanotaan sisältävän paljon kuituja, verensokeria ja kolesterolia hillitseviä aineita sekä A-ja C-vitamiineja.
Kaktuksella monia omia tarinoita kerrottavanaan.
Kaktuksella on piikit. Tiedämme. Ja paljon piikkejä. Ja joka puolella.
Ruusuille piikit annetaan sen sijaan anteeksi. Ruusulle annetaan anteeksi myös se, että se vaatii paljon hoitoa ja lannoitusta. Kaktus sen sijaan ei saa sääliä. Ei ymmärrystä. Pärjätköön, kun on valinnut tuon osan.
Näinhän on meidän elämässämmekin.
Hän, joka on suojannut itsensä piikein, ei saa sääliä, ei ymmärrystä. Hänen annetaan kasvaa erämaassaan, selvitä yksinään. Epäsuotuiset ja hankalat asiathan ovat hänen valintansa.
Ihana, jos hän kukkii joskus vaikka lyhytaikaisestikin, mutta pääasiassa elo on niin karu ja karvas. Kivuliasta on olla lähellään. Pare vain kaukaa kiertää. Antaa oman valitun joukkonsa huolehtia.
Tiedät tai tunnet kaktustyypin. Hänen on ollut sopeuduttava elämään kuivuudessa, yksinäisyydessä. Suojauduttava vihollisilta, jotka aina kokevat nämä ääriolosuhteet vaarallisiksi tai ainakin paheellisiksi omalle kasvulleen.
Kaktus kokee muunlaisten lähestymisen vihollisuutena – tulisivat vain tuomitsemaan tai ottamaan viimeisetkin elämänvedet.
On parempi olla paljon piikkejä. Kauas karkottavia eleitä. Suojaa. Vastustusta. Puolustusta.
Piikikäs rooli. Sillä ei ole luottamusta.
Näkeekö kukaan tuon elämän kaktuksen sisällä. Siellä on makeutta ja hedelmääkin. Nuppuja odottamassa puhkeamistaan.
Kuinka hän on kestänyt näin vaikeita olosuhteita, mutta hän seisoo siellä edelleen. Tuo vahvuus, joka on peräisin heikkouksista. Kuka sitä tahtoisi ymmärtää. Käsittää.
Ken uskaltaa kohdata, antaa piikkien raapia ja verestää kosketettua ihoa. Ei arastele haavoittua, eikä pelkää saamiansa viiltoja – vaikka ne auringon paahteessa saattavat tulehtuakin.
Sinä. Minä. Me. Voisimmeko.
Meidät on kutsuttu kärsimään rakkaudessa. Vaikka kurkussa tuntuisi kaktus, puhutko silti. Vaikka iholla kirvelisi piikkiensä raapimat haavat, välitätkö silti. Vaikka ei näkisi rehevää puutarhaa ja upeita kukkaloistoja koskaan tulevankaan, kohtaatko silti.
Vaikka ympärillä olisi vain kaktuksia, lähdetkö silti. Erämaassa niin moni odottaa rakkauden sadepisaroita. Louhikoissa huokaa ravintoa. Epäsuotuisissa oloissa on hän, joka rukoilee edes yhtä ymmärtävää kohtaamista.
Sillä kaktuksissakin on sama elämä.
Kaktus on kaunis lahja hänelle, joka elää tällä hetkellä vaikeita aikoja. Se muistuttaa voimasta.
Kaktus muistuttaa käsittelemään vastoinkäymisiä ja ottamaan luottavaisesti vastaan haasteet. Se muistuttaa meitä kohtaamaan ne vaikeiksi sanotut ihmiset, hankalaksi mainitut hetket ja niin kovin epäsuotuisaksi syystä tai toisesta muodostuneet ihmissuhteet.
Asioiden ja olosuhteiden ollessa todella vaikeita, erämaan louhikossa eläessämme pitkiä aikoja, unohdamme niin kovin helposti rakkauden.
Ole luotettava. Ole ymmärtävä. Olet lähetetty näkemään enemmän.
Ja joku kaktuksen piikki voi siinä tosin jäädä oman ihomme alle – ettemme väheksyisi yhtäkään ihmistä.
