Kuulin joskus lapsena tarinan luottamuksesta. Se nousi mieleeni rannalla veneitä katsellessa, laineiden kimallellessa ilta-auringon säteissä. Iltatuuli nousi.
Oli merellä muiden muassa kaksi henkilöä kovan myrskyn keskellä. Toinen heistä joutui pakokauhun ja paniikin valtaamaksi, sillä hän pelkäsi kuollakseen hukkuvansa. Toinen tunnisti ja koki myös kovan myrskyn, mutta hän nukkui levollisena laivassa kasvavan aallokon pauhussa ja veden pärskeissä. Ehkä he olivat samassa laivassa, ehkä omissaan. Toisella oli luottamus, toisella ei.
Merenkulkija osasi kertoa, että merenkulussa ennakointi on tärkeintä. Mitään ylimääräistä ei pidä olla mukana. Kaikki henkilökohtainen varustus on laitettava tilanteen tasalle. Ja on varmistetaan miehistön jaksaminen. Vieläpä on selvitettävä taktiikkakin, jolla myrsky kohdataan ja on muistutettava itseä sekä muita tilanteen normaaliudesta. Normaaliudesta? Hymähdän.
Kokenut kulkija tietää, että aallokossa on osattava valita myrskypurjeet tai jos purjeita on liikaa, on ne kaikki laskettava kokonaan alas.
Kuuntelen hiljaa opetusta. Kokemusta.
Luottamus. Sitä se on. Laskea kaikki purjeet alas myrskyssä. Pitää myrskyä kuin normaalina. Olla se yläpuolella. Ei sen hallittavissa.
Väsyneen tai kokemattoman käsissä on veneen vaarana kallistua liikaa ja tuhoisasti – hän kertoi ja jatkoi – jos takaa tulevia ja edessä odottavia aaltoja ei osata ottaa oikeassa kulmassa. On käytävä aallonhuippuja vasten, sillä sivuaalto on vaarallisin. Vasta-aallokko on valjastettava voimaksi eteenpäin.
Helppo on luottaa, jos olo miellyttää. On lämmin, samankaltaiset tunneaallot ja päivä vastaa odotuksiin. On helppo sitoutua, vilpittömänä ja aidosti sitä pitää lupauksia totena. Vastuullisuus ja oikeudenmukaisuus kumpuaa onnellisena kokemuksena. Luottamus lipuu samoja tavoitteita ja päämäärää kohden. Se vapauttaa energiaa ja luovuutta. Rohkeuden uskallus tarttuu ja vapaus ulapalla keinuttaa. Luottamuksen kohteena oleminen tuottaa mielihyvää. Luottamus pitää elämän koossa.
Mutta elämänkulkuun kuuluvat myös nuo huonot sääolosuhteet. Onko silloin luottamusta laskea purjeet, jopa kaikki alas. Onko ennakkoon jo mietitty taktiikka, jolla tuleva myrsky kohdataan yhdessä.
Onko ennen matkaa jo toimittu niin, ettei mitään ylimääräistä taakkaa ole mukana. Onko henkilökohtaisessa elämässä luottamus tilanteen tasalla. Ja onko ennalta pidetty huolta ja varmistettu sielun jaksaminen.
Moni elää – muttei elä. Mietin elämisen taitoa. Siihen liittyy vahva vastuullisuus, mutta kun siinä on mukana tieto, taito, kokemus ja luottamus, se on kaikissa olosuhteissa upea. Se on rauhaa siitä, että myrskykin on aivan normaali, reitille kuuluva tilanne. Ja se ei ole tuhoava voima.
Laiva on turvassa satamassa, muttei sitä rakennettu satamaa varten – on sanonta. Luottamuksen aitous tulee esiin vasta tuulessa, aallokoissa, myrskyssä.
Kuin kaksi laivaa. Valita luotettavampi.
Luottamus on uskoa. Sen tiedän tänä päivänä.
Mihin, kehen luotamme, uskomme? Kellä on laivamme ohjaus? Uskoon liitetään luottamus, uskallus ja todellisuus. Kaikkeen tähän liittyy myös toivon ankkuri.
”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ja ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.”
Silloin kun sisin on täynnä luottamusta, uskoa, voi levätä vaikka keskellä myrskyä. Kokea rauhaa ja tietää, että tässä käy hyvin. Ilo ei katoa silloin kasvavan aallokon pauhuihin. Olet reitillä ja päämäärä odottaa.
