Suomessa järven rannalla kesää viettäen käki kukkuu kaiket yöt. Sen ääni kaikuu vastarannalta viivästyneenä kopiona.
Kaiku on kopio. Tästä muistuikin hieno ajatelma mieleen.
Ole ääni. Älä kaiku.
Tiedätkö hänet, joka omaksuu itselleen käytösmalleja aina lähimmiltä ihmisiltään? Hänen kiinnostuksen kohteensa muuttuvat, mielipiteet vaihtuvat ja hän kopioi vaikutukset sen mukaan, kenen kanssa hän on. Jopa äänentyyli, puhetapa, ilmeet ja jutut ovat kopioita. Vaatetus, sisustus ja hankinnat matkitaan. Ei tuoda ilmi omaa persoonallista ja erityisen ainutlaatuista, luovaa ajattelua.
Epävarmuutta itsestään. Identiteetistään. Riippuvainen muiden hyväksynnästä. Vai muiden yli-ihailua. Tai vain opittu tapa toimia. Mitä tahansa sitten onkaan, joka tapauksessa kopiota. Ei aina huonoa, mutta kopiota.
Olla ääni, ei kaiku.
Moni kokee itsensä ehkä yksinäiseksi tai arkailee, ettei hän riitä omana itsenään. Ei uskalla tuoda omaa sisäistä ääntään ilmi. Toimia sen mukaan. Seistä oman äänensä takana ja vahvistaa sitä, sillä ei arvosta sitä itse. Sellainen olin minäkin.
Omakuvan myönteisyys tuo arkeen huimaa hyvinvointia ja kykenevyyttä. Vahva itsetunto suojaa vastoinkäymisiltäkin ja se saa uskaltamaan uusiin unelmiin ja seikkailuihin. Itsetunto kun vaikuttaa elämän kaikkiin osa-alueisiin.
Olet ihana. Upea. Erityinen.
Elämäsi on tarkoitus olla kaunis ja täyteinen. Et ole virhe, et vahinko, et kopio. Sinun on tarkoitus olla jotakin, mitä ei muualla ole. Huonommuuden tunne laittaa meidät vertailemaan ja nakertaa sisäisesti voimia. Se kaikuu ääniä, ettet pysty, ei ole mahdollista, ei onnistu, ei kannata kuitenkaan, ei se ole sinua varten.
Oppia käyttämään sydämen ääntä. Luottaa sydämen kauneuteen. Nähdä mahdollisuudet itselleen ja antaa sen sointien aitoina vahvistua.
Kun antaa valinnoissa vaikuttaa sydämen äänen – ei kaikujen, ei matkimisen – saa kokea syvää tyydytystä ja jakaa iloa ympärilleen.
Hyviä vaikutteita tarttukoon toisistamme. Nyansseja ja kauneutta.
