Joulukuusen hakureissu on ihana elämys Suomessa. Saa tarpoa kuin valkoisessa kuvaelmassa, lumimaisemassa. Valita mieleisensä kuusipuun. Kaataa se ja istahtaa sitten yhdessä nauttimaan lämmintä glögiä ja pipareita tai paistaa nuotiolla makkaraa. Nauttia luonnon rauhasta. Viipyä levollisessa maisemassa ja imeä sisimpäänsä tyyneyttä. Tuoda se vielä mukanaan kotiinkin. Joulumaiseman.
Espanjassa joulupuu on aika uusi asia. Joulupuu on täällä mänty tai sypressi, taikka tekokuusi. Meidän kuusenhakureissu tapahtui tosin nyt kirpputorilla muovisen kuusen noutamisella.
Kuusi- tuo lujuuden, uskollisuuden ja kukoistuksen vertauskuva. Koristeltu puu kuvastaa kauniisti hedelmällisyyttä ja elinvoimaa. Ja joulukuusi on näiden yhdistelmä; valon, toivon ja elämän symboli. Siksi koristelin kotiini jälleen joulupuun. Kullakin koristeella oma tarinansa. Viestinsä elämästä.
Olemme opiskelleet koulussa ja sen jälkeen kokeneet arjessa kukin, kuinka metsän läsnäolo on ihmisen hyvinvoinnille tärkeää. Viisaat ovat sanoneet, että jokaisen ihmisen lähellä tulisi olla puita vajaan puolen kilometrin ulottuvissa. Sellainen on hoitava ja terveellinen asuinpaikka. Ihminen tarvitsee luontoa.
Puut ovat kaunista katsella, ne rauhoittavat ja voimauttavat, antavat antinsa nautittavaksemme ja ne vieläpä tuottavat meille hengissä pitävän elämänvoiman, hapen. Elämänpuita ne ovat.
Elämänpuu.
Se on varsinkin Lähi-Idän kulttuureissa tuttu aihe. Puu, joka antaa ihmiselle onnellisuuden, ikuisen nuoruuden tai kuolemattomuuden, jos osaa valita oikein. Usein se kuvataan taatelipalmuksi. Korkeaksi, saavuttamattomaksi.
Olemme opiskelleet koulussa myös maailmanpuusta. Puusta, joka yhdistää taivasta ja maata ollen koko maailmankaikkeuden kuva. Kalevalan iso tammikin oli tällainen.
Kaikilla kansoilla oma puunsa. Jokaisella ihmisellä oma lempipuunsa. Ihmisen sielussa kaipuu elämänpuun katveeseen.
Ja metsät kaadetaan. Korvet kadotetaan. Puut, puutarhat ja pensaat kaikkoavat kaupungeista. On todettava ihmisen ahneus.
Antipuut ovat korvanneet tuon elämänpuun. Korvikkeet, elämänvaltaajat ja onnenvastikkeet ovat tulleet asuinpiireihin. Ne tunkeutuvat koteihin. Pienen ihmisen arkeen.
Ja ihmisen sielussa kaipuu kasvaa.
Vielä joulupuu rakennetaan.
Koristeissa on tallella hitunen mennyttä aikaa. Hälvähdys onnea, jotain taikaa. Sipaus valoa. Kuiskaus toivoa. Ripaus on rauhaa ja rahtunen rakkauttakin.
Kaunis joulupuu. Se on elämänpuu.
Joulupuu. Ymmärrän. Se yhdisti taivaan ja maan.
Ristin puu – Jeesus syntyi poistamaan kaiken rangaistuksen. Syyllisyyden. Kirouksen.
Joulupuu. Se on elämänpuu – Jeesus syntyi antaakseen Elämän.
Siinä lujuus, uskollisuus, elämänvoima. Siinä toivo, rakkaus ja rauha.
Joulupuun rakentaminen kuin kaipuuta elämänpuun katveeseen.
… kiitos! Oli ihana! Taas!
” Ei ollut, turha kuusenhakureissu, ei hukkareissu ”
– tarpoa hakemaan viimeisen kuusen. Mä mietin tätä asiaa lukiessani. Oliko hyvä näin.
Mietin, oliko ennen kainaloon asti lunta?
Oliko pieni, potkukelkkailija liian pieni?
Mitä jouluun kuuluu – iloja etsimässä?
Aineetonta tai tavallista. Joulua… Taivaallista!
Ihan itku silmässä nauran, lukemani ensi jaksoa!
Olet sinä, ihana. Kiitos!
Nyt täällä pakkanen todella paukkuu puissa. Lunta luvassa. Joululoma alkamassa. Vimppa opiskelija kotiutumassa. Ostetaan rommikakkuja. Glögiä kuumana.
Pidemmälle en pääse. Sillä helpottaa . Joulupuhdistus.
Kuin olisi päästänyt valloilleen mielen – kuvitellen.
Jotain muistoihin ja sisäisiin lapsiin liittyviin heräsi.
Juu,
Joulukuuta , ostosruuhkaan moni hukkuu.
Olenko minä jouluun myöhässä herännyt – ehkäpä nauttinut siitäkin, kun ei kukaan tarvitse minun läsnäoloa. Olen juossut ja ympäri päivää juoksuttanut, lasten joulujuhlat sinne tänne.
Ja istahtanut.
Kotiin, lukinnut oven. Saunannut. Keittänyt, paistanut , levännyt. Löytänyt suomalaisuuden. Joulun.
Yritänkö edes muuttaa mielieni siihen, että Jumalan syntymäpäivä on aiheellinen lahja. Että se kelpaa! Muistanko, hyvinvoinnin ja terveyden kiireen keskellä, seisoo rakentaja.
Se, jolla on asiaa elämääni. Olen kuin pesulappu – toinen toistaan karheampi puoli , käy kipiämpää, mutta en malta luovuttaa , se puhdistaa.
Jääkö levolle, palautumiselle joululta aikaa? Sillä olla olemassa on jotain niin suunnatonta ja murtavaa.
Kiitänkö kaikesta , hyvästä…. ja!
Ajatus keskittyy ja kiertyy-
– vuosikymmenten taa- Hyvän elämän ?
Työn ja vapaa-ajan välillä ollessa kyseessä, joulusaunan jälkeen alkaa näyttää jo, miltei taivaalliselta , muistella. …
Minun jouluni ja loppiaisen välissä – ovat ne siskojen paketoimat ilot: rakkaudesta litroja, ja painavia. Lämmintä asua.Olla.
Aivosumua nyt aamuissa, keskellä pakkasta. Autojen hurinaa ja rapsutettuja ikkunoita, omenan piskuisia lapsia , odottamassa jänniä juttuja. Joulu on yllätysten aikaa, omalle minälle. Sisimmmälle.
Hädissään sängyn alle, itse paketoitu itse itselle…Mitä annat?
Entä suhina tuo kota kuusen alla – kuuluu tonttu nukkuu aina uniaan,
Joulusaunan jälkeen alkaa melkoinen kuhina… ?
Oih! Ihana pitkä kommentti täynnä ajatuksia, runoutta, tunnelmaa, muistoja ja viestejä. Kiitos! Näitä on aina niin mukava lukea ja rohkaistua ja innostua.
Joulukuusen alla olkoon sinulla oma ihana paketti täynnä rakkautta ja rauhaa! <3