Entä jos sanon jotain yllättävää: – Joulu ei tarvitse tunnelmaa.
Meille on opetettu, että joulu tuntuu tietyltä. Sen kuuluu tuoksua, tuntua ja olla lämmin.
Sen kuuluu olla rauhallinen. Täynnä kynttilänvaloa, musiikkia ja syvää kiitollisuutta. Kodin odotetaan tuoksuvan pipareilta ja sydämen levollisuudelta.
Mutta mitä jos ei tunnu miltään?
Mitä jos joulu tulee väsyneeseen kotiin?
Mitä jos pöydässä on tyhjä tuoli? Rikkinäinen lautanen?
Mitä jos mieli on murtunut eikä jaksa syttyä valojen mukana?
Me puhumme paljon joulun ilosta. Vähemmän siitä, että ensimmäinen joulu ei ollut tunnelmallinen.
Ei ollut valmista kotia.
Ei kauniisti katettua pöytää.
Ei hiljaista yötä, jossa kaikki olisi ollut seesteistä.
Oli epävarmuus. Oli huolet.
Oli keskeneräisyys. Oli pelko.
Oli tilanne, jossa asiat eivät menneet suunnitelmien mukaan.
Ja juuri sinne – keskelle sotkua ja puutetta – syntyi toivo.
Ehkä joulun yllättävä näkökulma on tässä. Se ei ala valmiudesta, vaan keskeneräisyydestä.
Me yritämme usein valmistaa joulua suloiseksi, jotta voisimme tuntea sen oikealla tavalla. Ehkäpä joulu ei kysy, oletko valmis. Ehkä se kysyy vain, oletko olemassa.
Joulu ei ole tunne, jonka tuotamme.
Se on lahja, joka annetaan. Joulu vastaanotetaan.
Silloinkin, kun jaksa koristella. Et jaksa hymyillä. Et jaksa olla.
Joulu tulee silti.
Yllättävintä joulussa ei ole valo pimeydessä.
Vaan se, että valo ei odota pimeyden katoamista.
Se tulee keskelle sitä.
Ehkä tänä jouluna et tarvitse tunnelmaa.
Ehkä riittää, että hengität.
Ehkä riittää, että sytytät yhden kynttilän.
Ehkä riittää, että olet siinä missä olet.
Ja ehkä juuri silloin – kun mikään ei tunnu erityiseltä – tapahtuu se kaikkein hiljaisin ihme.
Saat vain vastaanottaa sen.
Rauhaa ja toivoa jouluusi!
- Hiljentyminen ja levollisuus
- Ihmissuhteet ja rajat
- Luovuuden ilo
- Tietoisuus ja voima
- Toivo ja elämänjano
- Tunnemaailman tasapaino
- Unelmat ja ihmeet
