Jokapäiväiset asiat. Ne tarkoittavat itse kullekin tiettyjä asioita. Niiden olemassaolo on lähes huomaamaton itsestäänselvyys, mutta niiden puuttuminen vaikeuttaa elämää kovin hankalasti.
Jokapäiväiset asiat. Niitä arkisia, hiljaisia ja tärkeitä.
Kuuntelevat korvat. Yhteinen aika. Hellyys ja läheisyys. Nauru ja ilo. Rakkaus ja huolenpito.
Aamupala, ateriat, iltateehetki. Kukkarossa rahaa maksaa tämän päivän kyyti. Koti ja turva. Ehjät vaatteet.
Terveys ja kivuttomuus. Oma ahkeroimisen paikka. Työksi sitä myös kutsutaan.
Vapaus liikkua ja olla. Lukea. Keskustella. Nähdä ja kuulla. Rukoilla.
Ei ihminen paljoa tarvitse ollakseen onnellinen. Hän tarvitsee vain jokapäiväisen leivän. Leivän, jonka voi jakaa muiden kanssa. Että on yhteys. On läheisyys. On me.
Ja siinä se elämisen salaisuus onkin. Jakaa jokapäiväinen leipämme. Siinä kätketty siunaus ja ilo. Jakaa omastamme. Ja kaikki tarpeellinen riittää tälle päivälle. Sillä antaessaan saa ja jakaessaan tulee ehjäksi.
Silloin voi toteutua ihme. Se, että elämme tyytyväisinä ja tämän päivän siunaus kantaa huomisen huolet.
Leipä on aina ollut suomalaistenkin jokapäiväinen ruoka. Suomi on vanhastaan ollut tapana jakaa ruisleivän mukaan kovan leivän länteen ja pehmeän leivän itään. Vielä nytkin kuulemma ruisleipää syödään enemmän lännessä. Ja keskimäärin kukin meistä syö vuodessa 40 kg leipää. Se on päivää kohden yksi, jokapäiväinen leipä.
Espanjassa leipä on ollut myös ikiaikain peruselintarvike. Joku oli laskenut että nykyään Espanjassa leipomot valmistavat 315 erilaista leipälajiketta. Tiedän vasta muutaman: ajoblanco pan, bollos, tomaattileipä, torrijas, prenaos, coca ja pan de barra.
Andalusialaisen leipomon idea siinä, että käytetään vain vähän ainesosia, mutta erikoisia tekniikoita.
Oli ihana kuulla, että Espanjassa on ollut 21. vuosisadalle asti kylien yhteisöuunien järjestelmä. Se on ollut roomalaisten uunien perintö. Yhteisuunit olivat leivonnan kulmakivi ja paikka jutella sekä vahvistaa kyläläisten yhteisöllisyyttä. Jokapäiväinen leipä oli todellakin heidän yhteinen.
Ruoan lisäksi leivällä on vahva historiallinen, kulttuurinen, uskonnollinen ja mytologinen tehtävänsä Espanjassa.
Espanjalainen sanonta: Jos jaat leipääsi, sinulla on ystäviä.
Espanjalainen sanonta: Pala leipää, siivu juustoa ja suukko pitää hengissä.
.
Ja vielä on postattava tähän maailman kallein leipä. Se valmistetaan täällä Malagassa, Juan Manuel Morenon omistamassa Piña- leipomossa, joka sijaitsee Algatocin:issa. Pienen leivän hinta on peräti 192 €, ja se painaa 400 grammaa.
Reseptin mukaan leipää valmistetaan puhtaasta, Islannista toimitetusta lähdevedestä ja leipomossa valmistetusta omasta salaisesta taikinajuuresta. Leivän pintaan on ruiskutettu tomusokerin tapaan kullasta valmistettua syötävää glamourtomua.
Oi, mikä onkaan kalleinta jokapäiväistä leipää? Eikö rakkaus!
Jokapäiväistä kalleinta leipää ennen kaikkea se, että tulemme toimeen keskenämme. Ei vain köyhät ja rikkaat kohdaten, vaan me keskenämme leipämme jakaen, toisistamme huolta pitäen.
Olisiko se liikaa pyydetty tänään?
