Nyt näitä on paljon. Ne ovat erittäin kauniita. Erittäin kaunis ulkonäkö, kuin maalauksellisesti muotoillut yksilöt. Puutarhassammekin.
Hernepuu. Papupuu. Johanneksenleipäpuu.
Välimeren puu, joka tunnetaan myös nimellä carob. Ikivihreä, noin 15 metriä korkea puu kukkii näin syksyisin voimakkaan tuoksun kera. Kukat täytettyinä sokerilla mehiläisille juhla.
Hedelmät ovat suuria palkoja, kuin jättiherneitä. Suklaan ja kaakaon korvike ja alkoholin raaka-aine se on.
Hedelmäpavuilla on suuri ravintoarvo. Ennen niitä syötiin raakana herkkuna. Nyt siitä uutetaan massaa. Se on purukumin, siirapin, hillojen ja hammastahnankin raaka-aine. Se on kosmetiikka-, kemianteollisuus- ja tekstiiliteollisuuden tärkeä aine. Jauhettuna sakeuttamisaineena ja lääketabletteina maha-ja suolistovaivoihin ja lastuina herkuiksi. E-koodinimensä on E- 410.
Lähi-Idässä johanneksenleipäpuulla on yhä rooli diabeteksen hallinnassa. Kansanlääketieteen ohjeen mukaan diabeetikot käyttävät johanneksenleipäpuuta mehuna verensokeritasonsa alentamiseksi.
Puun siemeniä käytettiiin ennen vanhaa myös punnuksina erityisesti jalokiviä punnitessa. Juuri tämän siemenen massaan perustuu tuo tuttu puhtauden käsite karaatti, 0,2 grammainen. Jokainen tämän puun siemen saman painoinen.
Puu ei välitä alustatyypistä, kun on vain aurinkoista. Se ei välitä kivisestä maaperästä tai kuivista rotkoista, joten joskus on yllättävää nähdä niin hoikka ja vihreä puu rutikuivilla mailla, joissa ei kasva mitään muuta. Kuinka tärkeä se voi ollakin eläinten turvapaikkana ja eroosion suojelijana.
Täällä elää sanonta: Johanneksenleipäpuu kasvaa rotkon halkeamissakin.
Don Quijotessakin se mainittu.
Mallorkalainen filosofi 1200-luvulla, Raimundo Lulio, on kirjoittanut sananlaskuissaan The Exemplified Tree : “Kirsikka sanoo johanneksenleipäpuulle, että se on hyvin vino ja ikävän musta, ja johanneksenleipä sanoo kirsikkalle, että se mätänee hyvin pian.”
Halusin tietää, mistä tämä nimi. Katolinen perinne opettaa, että pyhä Johannes Kastaja söi heinäsirkkoja ja villihunajaa erämaassa (Matteuksen evankeliumi 3: 4). Kasvisproteiini muodosti tämän babtistin ruokavalion perustan ja tässä oli kuulema myös johanneksen leipää, näitä makeita palkoja.
Joka puolen meitä niin paljon uutta, kaunista ja puhdasta. Niin paljon yllättävää, ihmeellistä ja opittavaa.
Naapurit kertovat, kuinka tästä pihapuusta voi itse valmistaa hyvää kakkua, hilloa, mehua, marmeladia ja likööriä. Jauhoista saa ihanan gluteenittoman leivän.
Kaikki, mitä luonto meille tarjoilee, on hyvää. Sangen hyvää ja täydellistä. Koko ihmiselle.
On puita, joista meidän pitäsi syödä.
Tässäpä pitkästä aikaa nyt espanjalainen superfood-resepti.
Johanneksenleipä (gluteeniton)
- 500 grammaa spelttijauhoja
- 100 grammaa johanneksenleipäjauhoja
- 400 millilitraa lämmintä vettä
- 10 grammaa leivinhiivaa
- 1 tl suolaa
- 1 tl neitsytoliiviöljyä
- Aloita liuottamalla hiiva lämpimään veteen.
- Lisää isoon kulhoon jauhot, suola ja öljy.
- Lisää vesi hiivan kanssa ja sekoita kaikki hyvin.
- Kun taikina irtoaa astian reunoista, ota se pois ja vaivaa sitä käsin muutaman minuutin ajan jauhotetulla työpöydällä.
- Laita taikinan muovikelmulla peitettyyn astiaan ja anna käydä puolitoista tuntia lämpimässä paikassa.
- Tämän ajan jälkeen jaa taikinan kahteen osaan, vaivaa ilmakuplien poistamiseksi ja anna sille mieluinen muoto: patonki, leipä, sämpylä..
- Odota jälleen, että taikina kaksinkertaistuu , noin puolitoista tuntia.
- Esilämmitä uunin 220 asteeseen.
- Tee leivän pintaan veitsellä kauniita jälkiä.
- Laita vesiastia uuniin pohjalle niin, että muodostuu höyryä.
- Paista noin 20-25 minuuttia leivän koosta riippuen.
- Ota leipä varovasti pois uunista, anna jäähtyä ja jnauti!
- Hiljentyminen ja levollisuus
- Ihmissuhteet ja rajat
- Luovuuden ilo
- Tietoisuus ja voima
- Toivo ja elämänjano
- Tunnemaailman tasapaino
- Unelmat ja ihmeet
