Arjessa harvemmin kuulee riemuitsemisesta. Se on jotenkin vanhahko ilmaus. Tai sen on korvannut remuta – sana.
Riemuitseminen on juhlimista – ilmassa leijumisen tunnetta, taivaassa olemisen oloa ja ilolla hurvittelua. Jotakin ihanaa, missä piehtaroida ja nauttia. Ilman keinotekoista huumaantumista tai pumppaamista.
Riemuitsemiseen ei tarvita lupaa, ei rahaa. Ei .edes paikkaa. Riemuitseminen syntyy ihmeistä. Siitä, mitä on niin kovin odotettu ja nyt omin silmin nähty.
Riemuitse.
Sitä nuo tekevät. Nämä perhoset puutarhassa. Ne kiittävät iloiten kanssani. Ne riemuitsevat toisten onnesta. Tästä osasta. Sitä katsellessa elpyy sisin ja mieli.
Riemuitsen avusta. Oikeudenmukaisuuden toteutumisesta. Sydämen onnesta. On tapahtunut suuria.
Vedän sinut mukaani. Huuda ilosta. Riemahda. Eivät enää kuulu valituksen ja itkun äänet. Tee avaraksi ajatustesi majat. Älä säästele, sillä hyvyys koskettaa tässä meitä.
Olkoon huulesi riemuitsevaiset. Riemulla riemuitsevaiset, sillä saimme kohdata ihmeen jälleen kerran!
