Tietoisuus isän olemassaolosta on meille toisille elämää kantava voima ja toisille kipein kaipuu. Kaikilla ei ole kontaktia isäänsä, toisilla suunnaton isän ikävä, joillakin isättömyyden tyhjä kolo. Miksi isä ei välitä – kysymykset singahtelevat sielun seinämissä kaiun kasvaessa. On kohtuutonta, että jotkut lapset joutuvat soimaamaan itseään isiensä pahoista teoista.
Monella ikäisilläni on isä jo muuttanut iäisyyteen. Kohtaan isän ikävää myös nuorissa, joiden kanssa toimin arjessa. Murheellista on myös kuunnella iäkkään isän ikävästä lapsiaan kohtaan. Kipeintä se, ellei isän ja lapsen välille ole saanut syntyä suhdetta, kokemusta olla hyväksytty ja rakastettu. Jotain se on musertanut itsearvostuksesta ja luonut epämääräisen vaille jäämisen tilan.
Yhtäkkiä se iski. Isän ikävä.
Suuri turvallinen syli. Hetki pelaten yhdessä ristinollaa tai mökkiä keittiön pöydän ääressä. Katsellen mahtavaa ukonilmaa ulkoterassilla ja tuntea, ettei tarvitse pelätä maailmassa mitään. Ja soudella, kalastella ja pyöräillä uusia alueita luonnosta oppien ja jutellen elämästä. Tuo lämmin ja hyväksyvä katse. Lohduttava halaus. Ääni ja sanat, joissa on suurinta rakkautta, rohkaisua ja viisautta. Monia, niin monia kantavia muistoja nousee mieleen. Ja kaikki kietoutuu tänään isän ikävään.
Olen kaukana, toisella puolen maapallon.
Isän ikävä saa pienen tytön sisimmän aikuisessa naisessa herkistymään. Isän ikäväni helpottuu puhelinsoitolla ja viesteillä. Miten suuri lahja onkaan saada kertoa asioita isälle ja kuulla hänen lempeät sanansa. Mutta näin ei ole meillä kaikilla.
Jokainen meistä on jonkun lapsi ja tarve tulla vanhemmalta kuulluksi, nähdyksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi säilyy, vaikka aika ottaisi kohtaamiset pois.
Isäsuhde vaikuttaa kuulemma meidän jokaisen suhtautumiseen itseen, toisiin, elämään ja jopa Jumaluuteen.
Kun on kokenut Isän rakkautta, sitä ei voi unohtaa eikä menettää. Se on osa vastaanottajan elämää aina. Se on järkkymätön voimavara.
Samoin on Jumala-suhde.
Henkilökohtaisesti kokea Jumala isänä – ja yhtäkkiä raamattu onkin kirje täynnä Isän ihmeellistä rakkaudellista olemusta. Joka sivulla kerrotaan, millainen Isä on ja mitä Hän sinulle haluaa sanoa.
Luoja voi olla kaukainen, eikä isä. Jumala voi olla korkea voima, muttei isä. Kaikkeuden voima voi olla meditoinnin, hiljentymisen, tietoisuuden säätelyn ja totuuden ääni, muttei isä.
Ainoa, mikä voi muuttaa välinpitämättömän, kielteisen, väheksyvän tai kaikkitietävän asenteen jumala-puheita kohtaan on ilmestystieto jumalan isäsydämestä.
Olemme varmasti kuulleet tai kokeneet, miten rukous on toisille ihmisille suuri voimavara.
Raamatussa opetetaan rukoilemaan ISÄÄ. Luoja Jumala ilmoittaa tuossa kirjassa itsensä juuri isänä. Hän haluaa luoda ymmärryksen, kokemuksen ja suhteen turvallisesta ja vakaasta huolenpidostaan arkeemme juuri rukouksen kautta.
Tarvitsemme yhteyttä isään. Se on henkemme tarve. Se on elämämme suurin, järkkymätön voimavara.
Jumala-Isän kaipaus on kääntää sydämemme omien vanhempiemme ja lastemme puoleen, mutta Hänen kaipauksensa on myös, että meidän sydämemme kääntyisi Hänen puoleensa. Lempeästi hän kutsuu luokseen ja Hänen sydämensä heltyy nähdessään meidät. Hänet valtaa sääli elämämme vaikeuksia kohtaan, mutta me hylkäämme Isän kohtaamisen.
Isän ikävä muuttaa elämää. Samoin se muuttaa rukouksenkin aivan täysin. Rukouksen kummutessa suhteesta lempeään ja rakastavaan taivaalliseen isään, jolla on hyvä tahto luomaansa ihmistä kohtaan, on kaikki mahdollista. Hän tahtoo auttaa ja nostaa. Hänellä on varattuna toivo, turva, rauha, ilo, täyteys, viisaus, rakkaus, voima. Kaikki, mitä lapsi tarvitsee. Kaikki, mitä elämiseen tarvitaan.
Tunnetko Isän ikävää?
