Ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Eikä helppoa olla yhdessä. Näinhän sanotaan. Siksi sitä valitsee itselle sopivaa seuraa ja valikoi helposti joukkonsa. Se on paha se. Sillä kasvu pysähtyy ja sitä sokeutuu omalle toiminnalleen. Voi alkaa helposti pitämään itseään hyvänä ihmisenä ja jopa uskomaan oman ajattelumallinsa olevan valmis.

Oli siivouspäivä. Kodin ja sielun. Kohtasin nimittäin imuri-ihmisen. Tiedäthän hänet? Hän, joka imee sinusta energiaa, voimia, aikaa ja kärsivällisyyttä. Imee rajat. Imee sympatian. Imee, imee, imee. Ja vahingossa se imaisee mukaansa tosi tärkeitäkin asioita ja jopa sinutkin, ellet ole valveutunut.

Oman hyvinvointisi tähden kannattaa välttää imuri-ihmisten seuraa. Niitä on eri merkkisiä. Osa on kovin puheliasta, osa äänekästä, osa huomiohakuista sorttia. Yksi ei osaa kuunnella, toinen vaan jakaa omia ongelmiaan muiden kannettavaksi. Kolmas käyttäytyy arvaamattomasti ja neljäs on hyvin piittaamaton. Vieläpä on sekin, joka haluaa sinulta vain palveluksia tai esittää vaatimuksia. Ja kuudes on yltänsä negatiivinen tai surumielisen apea. Onpa sellainenkin, joka osaa syyllistää ja loukata. Kymmentä sorttia lie löytyy. He imevät energiasi. Tuhlaavat aikasi, joka oli tarkoitettu rakkaudelle.

Itsekeskeinen, huomionhakuinen, tunneälytön, uhriutuva, persoonallissuuhäiriöinen taikka muu. Heidän läsnäolo kuluttaa ja hämmentää.

Tasapainoisissa ihmissuhteissa on kyse aina antamisesta ja saamisesta. Vaikka kuinka ymmärtää, että imuri-ihmisen taustalla heijastelee jokin kriisi, masennus tai ahdistus, hänen tarpeet tuntuvat liian voimakkailta ja vaativilta. Ja vaikka kuinka yrittää vaihtaa puheenaihetta taikka olla neutraali sekä teflonpintainen, ei tilanne muutu. Pahimmillaan letku välillänne tukkiintuu ja voi syntyä konflikti.

Voi minua, jos haluan miellyttää enkä tunne omia rajojani. Tarvitsen rohkeutta puuttua imurin epäkuntoon, sillä pitkittyessään toiminta voi johtaa tyypin ihmissuhteiden tulehtumiseen, ristiriitoihin, uupumiseen, sairastumiseen, työpaikan menettämiseen…

Mutta nyt epäkohtiin puuttuminen ja huoltoon ohjaus ei auttanut. Oli luovittava rakkaudellisesti tilanteessa ja ymmärrettävä imurin sanatonta kieltä – piiloviestejä ja kasvoilla vilahtavia mikroilmeitä, jotka olivat kaiken tuon raskaan käytöksen takana. Silloin pystyy helpommin rakastaa ja säilyttää oma sisäinen ilo.

Mutta imuri-ihminen sai minut tarttumaan kodin siivoukseen siinä missä oman sielun imuroimiseenkin. On hyvä säännöllisesti siivota ajatukset, asenteet, vaikuttimet, motiivit ja aikomukset vuoteen alta, kaappien takaa ja eteisen kenkäkaapista.

Niin kiltti ei pidä olla, että uhraa oman hyvinvointinsa imuriin. Jokaisella on lupa rajata omaa aikaa. Ei ole väärin suojata itsensä kuluttavalta vuorovaikutukselta ja ihmissuhteelta. Miellyttäminen ei ole välittämistä. Rohkeus on rakkautta.

Mutta siivottava on myös asenne. Jos pidän itseäni parempana ja halveksin toista hänen käyttäytymisensä takia, en elä rakkaudessa. Silloin olen hukannut totuuden, eikä rakkaus voi kiinnittyä sydämeeni.

Siivotessa voi löytää sen hukassa olleen soljenkin. Soljen löytyminen on ihme. Sellaisen, jonka avulla otat vastuuta uudella lailla itsestä ja toisista.

---