Rakastan kertomuksia. Ne opettavat rakastavasti.

Tämä on yksi lempitarinoista.

” Miksi me huudamme, kun olemme vihaisia?” mestari kysyi oppilailtaan.

” Koska menetämme rauhallisuutemme”, yksi oppilaista vastasi.

” Mutta miksi me korotamme äänemme riidellessä, vaikka toinen on ihminen on aivan vieressä? ” mestari kysyi uudelleen. “Eikö ole ihan mahdollista puhua hiljaisella äänellä? “

Oppilaat pohtivat asiaa, mutta eivät vastanneet.

Kuva: Andrew Miller

Mestari jatkoi: “Kun kaksi ihmistä ovat vihaisia toisilleen, heidän sydämensä ovat kaukana toisistaan. Mitä vihaisempia he ovat, sen kovempaa heidän on huudettava tullakseen kuulluksi.”

Oppilaat olivat yhä aivan hiljaa.

Kuva: Andrew Miller

” Mitä tapahtuu, kun kaksi ihmistä rakastuu?” mestari kysyi. “He eivät huuda toisilleen, vaan he puhuvat aivan hiljaa ja pehmeästi. Miksi?”

“Koska heidän sydämensä ovat lähekkäin. Kun he rakastavat toisiaan yhä enemmän, mitä tapahtuu? He eivät puhu, vaan kuiskailevat. Lopulta sanoja ei enää tarvita, pelkkä katse riittää viestimään tunteista.”

Mestari katsoi lempeästi oppilaitaan.

“Kun väittelette, älkää antako sydämenne etääntyä. Älkää käyttäkö sanoja, jotka etäännyttävät teitä yhä kauemmaksi. Kerran saattaa tulla päivä, jolloin etäisyys on niin suuri, ettette enää löydä tietä takaisin.”

Tarkkaile äänenkäyttöäsi. Sanojesi sävyä. Niistä tiedät, onko rakkaus sinussa. Ja onko rakkaus suojattu.

Ja muista. Jokaisen kohtaamasi vihaisen ihmisen sisällä on loukkaantunut lapsi, joka yrittää saada sinuun yhteyttä.

Lapsen kaltainen avoin, vapaa ja anteeksiantava olemus olkoon todellinen luonteesi.

---