Kuten olen jo aikaisemmissa postauksissa kertonut, elän tämän vuoden Espanjassa suomalaisyhteisössä vapaaehtoistyössä lasten ja nuorten parissa. Lapsilta voi oppia ihanan paljon. Ja paljon uutta!

Lapset ovat aina uteliaita ja siksipä ne oppivatkin. Senkin, että kaikkeen uuteen on säilötty mahdollisuus ja potentiaalia. Ja voi sitä kuplivaa kysymystulvan määrää. Joku oli tutkinut, että lapsella on keskimäärin 107 kysymystä tunnissa. He tietävät, että ihmettelemällä säilyy maku tuoreena elämässä!

Uteliaisuus on halua kokea jotain uutta. Se tuo mielihyvää, onnekkuutta ja lisää luovuutta. Uteliaana haluaa päästä näkemään uusia paikkoja. Keräämään ideoita. Löytämään jotain tuoretta. Kokea, tuntea, maistaa, haistaa! Tutustua ennennäkemättömiin asioihin ja uusiin ihmisiin.

Vanhetessa kadotamme jonnekin tuon uteliaisuuden ja lopetamme kysymysten esittämisen. Tai ehkä emme enää osaa pysähtyä ihmettelemään. Ohitamme huomaamattamme paljon elämän salaisuuksista.

Montaa toki häiritsee taikka vaivaa aikuisen henkilön uteliaisuus kysellä miksi, miten… Kulttuurikin voi sanella, että on moukkamasta olla utelias. Usea on imenyt itseensä mallin, että viisas on hiljaa ja tyhmä kyselee.

Tai sitten valitsemme vain sen helpomman reitin, sillä lisätietohan lisää tuskaakin! Ja onhan omien ajatusten kanssa helpompi elää, kuin alkaa muuttamaan ajatteluaan ja sitä myöten toimintaansa. Mitä kaikkea siitä seuraakaan; vaivaa ja muutosta. Joten olemme tietävinämme elämää ja tuntevinamme elämän todelliset mysteerit, ja kaiken muun päätämme olla koskettamatta arkeamme.

Kuitenkin tiedämme, että korkea uteliaisuus on yksi pitkän iänkin salaisuus. Tutkimusten mukaan avarakatseisuus lisää sekä elämän laatua että määrää. Sen vaikutuksen jopa kehossa voi kokea innostuksena, mielihyvänä ja ilona. Ja mitä enemmän näitä tunteita koet, sen paremmin voit.

Lapset antavat ja ottavat aikaa itselleen. Heillä ei ole liikaa tekemistä eikä liikaa ajateltavaa. Heillä on aikaa ihmetellä!

Joten eikun ihmettelemään!

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä.

– John Steinbeck –

Kävelimme eilen pieneen naapurikylään. Mijas Pueblo on kuin pieni valkoinen helmi valkoisine taloineen. Halusin ihmetellä tuonkin kylän kulttuuria ja tietää taustoja, historiaa, merkityksiä, nykyarkea. Olin utelias tutustumaan tähän vuorella 430 metrin korkeudessa sijaitsevaan kylään kapeine ja jyrkkine katuineen, aaseineen, sypressituoksuineen.  

¡Hola! tervehtii sinua jokainen vastaantulija iloisesti hymyillen.

Kylän historia ulottuu tuhansien vuosien taakse aikaan ennen Rooman valtakuntaa, kuten täällä niin monen muunkin espanjalaisen kylän ja kaupungin.

Tänään löydät kauniita puistoja, huikeita näköalapaikkoja, kulkureittejä, taidetta, käsityöperinteitä, upeita nahkatuotteita, aasitakseja, frisbeegolf-radan, härkätaisteluareenan, historiallis-etnografinen museon, pikkukahviloita ja putiikkeja. Ja rauhallista arkea kera ystävällisten ihmisten.

Istuessamme upean näköalapaikan ravintolassa syömässä paikallista maukasta paellaa (opin juuri espanjankielestä, että ll lausutaan j, joten paejaa) ja nauttimassa talviauringon lämmöstä, kuulin viereisestä pöydästä keskustelun koskettavan kiireettömyyden ja mielenrauhan yhteistä sopimusta.

Uteliaana jäin hetkeksi kuuntelemaan. Ja pian omat mietteet valtasivat ajatukseni.

Muistan työelämässä aikanaan työnantajani sanoneen, että kiire on täysin itse luotua. Että puoletkaan tekemistämme asioista ei ole tärkeitä. Se loukkasi joitakin. Toki voi olla ajanhallinnan vaikeus taikka arjen ennakointikyky on kehittymättä, tai arkeen päästetty aikavarkaita, joiden vuoksi on kiireen tuntu ja riittämätön olo. Mutta totta; ahdistus, etten pysty enkä kerkeä tähän kaikkeen, on omaksuttu ulkopuolelta itsen.

On laadittava taso, joka on hyvä ja tyydyttävä. Mitä tahdot, mitä haluat, millä hinnalla. On opittava sanomaan myös ei. On osattava rajata asioita. Ja uskallettava tuoda esiin kuormittavat asiat. Ja hypättävä suorittamisesta ulos.

Ja vieläpä on elämän arvojärjestys kirkastettava ja lujitettava. Ajateltava eri tavalla kuin eilen. Kiire on kesytettävä itse. Silloin mielenrauha vahvistuu ja aikapaine katoaa.

Aikapaine ja työstä palautuminen on paljon puheissa koti-Suomessa. Espanjalainen rento elämän tapa puolestaan on kuuluisa eritoten hyvinvoinnin ja terveyden lähteenä.

Mañana-aikakäsitys on hyvin erilainen. Huomenna – elämänasenne laittaa pienet asiat pieniin purkkeihin marinoitumaan. Odottaminen ja unohtaminen ei ole niin vakavaa!

Pysähdy. Ota vastaan hetki. Ole utelias pieniin tuokioihin.

Ole elämän tavoitettavissa ja kunkin tuokion ravitsevana.

Ole vain sen verran kuin riität. Ole inhimillinen ja salli virheet itselle ja muille. Siinäpä oppikoulua. Mutta voi mikä riemu, kun pääset kaiken läpi uuteen.

Menetämme elämän maun, jos suojaudumme keskeneräisyydeltä. Tai jos ohitamme ihmettelyn ja pysähtymisen viestin.

Mitä säilöt tekemisistäsi tänään pieneen purkkiin maustumaan ja odottamaan ihan rauhassa? On lupa olla ja hengähtää. Mañana ya veremos!

Ajatella eri tavalla kuin eilen. Se on viisautta. Ajattelun muuttuessa pääsemme uudelle tasolle. Tuore maku muodostuu siitä, ettei kulje vain ympäri maanantaista sunnuntaihin ja taas uudelleen. Sivumaku tarttuu tavan mukaan ajateltuun ja valmistettuun.

On aika aloittaa uusi ajanjakso. Uusin ajatuksin.

Olen nähnyt Mijasin kuvissa, autolla ajellen, moottoripyörällä tutkien ja nyt kävellen. Upeat maisemareitit tuohon kaupunkiin kutsuvat kyllä uudelleen – mutta valitsisin seuraavalla kerrallakin kävelyretken.

Aina ei tarvitse olla edessä uutta, jotta voi löytää jotain tuoretta. Uteliaisuuden serkku on verkkaisuus.

Jokin tuossa vuoristokylässä ja sen poluissa kutsuu hidastamaan ja pysähtymään. ¡Hola de nuevo!

Elämään uudelleen – uurtuvan arjen kerroksen!

---