Olet saanut kirjeen. Olet kirjoittanutkin. On ihanaa saada käsinkirjoitettu kirje. Kaunista lähettää se. Harvinaistahan nykypäivänä, mutta ikivanhan harrastuksen voi elvyttää. Yllättää ystävä!
Käsin kirjoitetussa kirjeessä on henkilökohtaisuutta ja selittämätöntä syvyyttä. Jotakin tietoa, joka on vielä salattu, odottaa avaamista. Ehkä uusia mahdollisuuksia, uusia vihjeitä tulevasta. Paljastamattomia tunteita taikka tunnustettavia hetkiä. Kirjeissä kokemusta, opittua ja oivallusta. Voimaa ja viisautta antavia sanoja.
Kirje voi olla myös viimeinen. Lähetetty, jätetty, saatu viesti viimeiseksi. Silloin se vasta onkin arvokas. Ei niin kuin pulloposti, joka kulkeutuu minne kulkeutuu, kuin sitä ei ole tarkoitettu kellekään ja silti kaikille.
Pulloposti.
Sellaisia läheteltiin lasten kanssa täältä Välimeren rannalta. Kirjoitettiin viestejä yhdessä ja yksin.
Kirjoitettiin hankalia asioita, murheellisia tapahtumia, ikäviä tilanteita, huolen hetkiä paperille. Pyörivät lauseet ja sotkuiset mietteet saatiin kirjaimiksi. Sanoiksi ne kaihertaneet mietteet, mitkä muiden mielestä olivat kenties olleet mitättömiä.
Ja päästettiin kirjeet ulapalle. Merten ääriin. Kauas.
Puhdistavaa ja turvallista. .Pulloon osuisi auringon säteet yhtälailla kuin aallotkin. Meri huuhtoisi ne ja valo vaalentaisi.
Kirjeet pullossa ei oltu tarkoitettu kellekään ja silti kaikille.
Mikä riemu ja vapaus. Ei pienen ihmisen tarvitse kantaa muiden sanomia raskaita sanoja.
Silloin huomasimme kauniin pullon rantaviivassa. Täynnä kukkia ja täynnä kirjeitä. Kirjeet olivat Pietarilta, Johannekselta ja Jaakobilta. Ne ei oltu tarkoitettu kellekään ja silti kaikille.
Kirjeet olivat satoja vuosia, tuhansiakin vanhoja. Niissä oli sama viesti.
Rakkaus, huolenpito ja hyvyys on tarkoitettu elämääsi. Toivo ja luottamus ei ole lakannut olemasta. Yhteys on mahdollinen.
Ihmeitä tapahtuu yhä.
