Miten voikaan niin pieni, lähes näkymätön asia häiritä niin paljon? Moottoripyörällä ajaessa yksi hius visiirin välissä. Ensin kutittaa, sitten häiritsee ja lopulta vie huomiosi oleellisesta.
Kiinnitämme epäoleelliseen huomiota, kun se alkaa häiritä liikaa, tai se haastaa ajatteluamme tai vuorovaikutustilannetta. Kun käsillä oleva asia ei kiinnosta meitä, harhaudumme sivuraiteelle, tartumme yksityiskohtiin, jankkaamme, puutumme virheisiin, menemme henkilökohtaisuuksiin…kaikki nämä tuttua elämästä. Epäoleellista.
Harhaudumme keskusteluissakin puheenaiheesta, mutta harva eksyy silloin yksin. Tiedän opettajana koulumaailmasta, että epäoleelliseen tarttuminen tai takertuminen voi kieliä joskus henkilön oppimisvaikeuksista. Toki se voi johtua myös väsymyksestä tai siitä, ettemme tiedä mitä on tapahtumassa.
Nyt pieni hius sai huomioni pois oleellisesta, keskittymisestä liikenteeseen.
Päivän tapahtumissa on aina annos olennaista ja epäolennaista, pysyvää ja haihtuvaa. Tuulen tuiverruksessa ne kuitenkin passaavat sekoittumaan ja on työlästä erotella ne toisistaan.
Epäoleellinen vie voiman ja energian. Epäoleellinen varastaa ajan ja arvot. Epäoleellinen sitoo huomion turhiin asioihin ja vie läheisyyden rakkaiden kanssa. Epäoleellinen tappaa ilon.
Hyvinvointivaltioissa asuvina mahdollisuutemme toteuttaa itseä kasvavat koko aika ja virikkeitä on tarjolla yllin kyllin. Arki voi olla hyvin monipuolista ja näköaloja huimasti. Silti jokin häiritsee. Moni kokee tyhjyyttä ja elämän merkityksettömyyttä. Oleellisen löytämisessä se juju.
Hius visiirin välissä sai huomaamaan, kuinka salakavalasti olemattomat asiat voivat viedä huomion pois tärkeimmästä.
Oleellista on se, mikä pysyy. Olennaista se, mihin voimme vaikuttaa!
Kiitos, taas … Voimaannuin mä niin ( tätä juttua puoliväliin päästyäni jo) että matot oon imuroinu ja vesipesurikin esillä on nyt.
Sanoppa muuta! Mulla koko kuukauden jo silmää häirinny – nauraa-
Siinä alkaa ripset kasvaa voimakkaasti! 🙂
Kiva kuulla, että sanoista saa voimaa arkisiin touhuihin. 🙂 Kiitos! Piristäköön, rohkaiskoon, ilostuttakoon meidän kaikkien sanat toisiamme! Mukavaa uutta viikkoa sinulle!
Ajattele, jos osaisinkin nähdä neljän- , tai kymmenen tai kuudenkymmenen minuutin päähän. Kun vuosissa on omia huolenaiheita, ja toisten murheita kantaa – erottaa osata pitää, olla kyky kuin “* riipivä oikeudenmukaisuus ” tai epäilemättä osata kuunnella kuin ulkopuolelta. En voi kuin pikkusieluisuudesta nyt nauraa , sekä sieluni parasta toivottaa; rauhaa lepoa ja toivoa ihanteena – eikä mikään ” Martta Martta -jo väsyttää-tyyliin ” *
Voi kun hymyillen edes osaisin joskus etukäteen nähdä asioita, ” harazoo – hyvää on” Etukäteen on meillä kriisi ja huoli , ahdistus monesti, mutta etukäteen on kaikki täyttänyt Hän joka sanoi ” kaikki on täytetty”*
Kirjoitus synnytti rukouksen: Jumala luo minuun uusi sydän, anna autuutesi ilo! Pidä suorite poissa ja tasapainossa, missä aika milloinkin on olla !
Olet minulle rakas. ” Nyt , sellaisena, kuin lapsi koulussa.