Tammikuu on erikoinen kuukausi. Se seisoo vuoden alussa kuin hiljainen portti, jonka läpi kuljemme. Sen nimi juontaa juurensa tammesta – vahvasta puusta, joka on suomalaisessa perinteessä ollut kestävyyden ja voiman symboli.
Talven keskellä tammikuu muistuttaa jostakin pysyvästä: vaikka maa on hiljainen ja puut paljaina, elämä ei ole kadonnut.
Silti tammikuu ei ole vahva kuukausi.
Tammikuun portti on harmaa. Taivas on matala. Pilvet roikkuvat raskaina ja valo on niukkaa. Sumua. Kylmää.
Pilvet sopivat tammikuuhun hyvin.
Pilvissä on jotain outoa symboliikkaa. Ne peittävät näkyvyyden, mutta samalla ne kertovat, että taivas on edelleen olemassa niiden takana. Valo ei katoa pilvien vuoksi – se vain jää hetkeksi piiloon.
Siksi tammikuu on tällainen kuukausi.
Hiljainen. Epäselvä. Sumuinen.
Silti juuri pilvissä on myös liikettä.
Ne muuttuvat koko ajan. Yksi pilvi väistyy, toinen syntyy, ja joskus aivan huomaamatta taivaalle avautuu rako, josta valo pääsee läpi. Se ei ehkä ole suuri kirkastuminen, mutta se riittää muistuttamaan. Valo ei ole kadonnut.
Siksi tammikuu on pilvinen taivas.
Tämä päivä ei ehkä näytä suuria lupauksia sinulle. Ja ehkä siinä onkin tammikuun hiljainen viisaus. Kaikki alku ei ole kirkasta.
On luotettava. On uskottava. On oltava periksiantamaton.
Tammikuinen alku on pilvinen taivas, joka vähitellen alkaa rakoilla.
Siksi tammikuu on hiljainen portti.
Huominen ei avaudu pauhulla eikä suurilla lupauksilla. Se ei pakota meitä juoksemaan eteenpäin tai muuttamaan kaikkea. Sen sijaan se kutsuu astumaan yksi askel hitaasti, melkeinpä huomaamatta.
Pilvet peittävät kaukaiset ääriviivat ja jättävät näkyviin vain sen, mikä on lähellä. Tämän päivän, tämän hetken, seuraavan askeleen.
Siksi tammikuussa on jotain armollista.
Pian huomaat sen.
Valo lisääntyy hieman. Ajatus kirkastuu. Sydän kevenee. Sillä juuri pilven portin raoista valo näyttää kirkkaimmalta.
- Hiljentyminen ja levollisuus
- Ihmissuhteet ja rajat
- Luovuuden ilo
- Tietoisuus ja voima
- Toivo ja elämänjano
- Tunnemaailman tasapaino
- Unelmat ja ihmeet
