Cotton Candy on espanjalainen viinirypälelajike, joka maistuu hattaralta. Suomeen sitä on tuotu myyntiin lie jo kymmenisen vuotta, mutta tänä vuonna somen ansioista se on noussut myyntihitiksi täällä kotimaassaankin.
Cotton candy -lajikkeen rypäleet siis maistuvat ja tuoksuvat ihan hattaralta. Niihin ei ole lisätty mitään, vaikka niin voisi ajatella – lajikkeen maku ja tuoksu ovat samat kuin hattaralla. Sokeripitoisuus on kuitenkin ihan samalla tasolla kuin muidenkin rypäleiden.
Valitse mieluummin keltainen kuin vihreä rypäle silloin, kun maistat Cotton candy -lajiketta. Mitä keltaisempi, sen makeampi. Yllätyt iloisesti. Luonnon oma karkki.
Hattara ja rypäleet.
Kuin pieni pilvi makeaa.
Silloin kun tarvitset hetken kepeyttä, miellyttävää iloa.
Kun olet itkenyt poskesi kuivuneiksi suolapuroiksi, kaipaisit saada edes yhden tuollaisen makean rypäleen.
Kun olet surrut ja murehtinut porottavan tuskan alla, katselet taivaalle odottaen edes pienen hattaran kokoista ihmettä. Viestiä olevaisesta toivosta.
Kun olet kulkenut erämaassa kuin aavikkoryppäästä toiseen, ikävöiden saada nähdä runsautta ja elämää.
Kun olet kulkenut liian kauaksi. Paluu ei ole mahdollinen. Ja edessä ei ole mitään, mihin kiinnittää katseensa.
Viinirypäleet kertovat runsaasta elämänilosta. Se on meillä jokaisella ollut kuitenkin kadoksissa jossain vaiheessa elämää taikka yhä. Olosuhteet ovat vanginneet, tilanteet orjuuttaneet, ympäristö väsyttänyt ja edellytykset vaikuttaneet mahdottomilta iloon.
Etsien syytä ja yrittäen muuttaa. Kaivaten yhteyttä ja jääden lopulta vain odottamaan. Ehkä huominen on parempi. Ehkä huomisen huolet haihtuvat ja tilalle jää ilo. Ehkä. Tai tämä taisi olla tässä. Ehkä.
Runsas elämänilo kumpuaa vapaudesta elää oman kokoista ja näköistä elämää. Ilman suorittamista, miellyttämistä, oikeanlaiseksi tulemista taikka tarpeeksi hyväksi kokemista. Vapaana riittämättömyydestä. Vapaana sisäisistä, meihin tarttuneista odotuksista. Vapaana ulkoisista velvoitteista. Niistä ympärillä kasvavista ajatus- ja toimintamalleista, millainen on kunnon ihminen. Niistä tunnemalleista, jotka kasvaessaan tukahduttavat ilon.
Kuin ohdakkeet ne sysäsivät unelmat sivuun ja uhkasivat natistaa sydämen äänen ja kyvyn toimia sen mukaan. Opimme vakuuttavat elämän selviytymis- ja puolustuskeinot, mutta samalla menetimme ilon.
Josko nyt olisi aika vain levätä ja nauttia. Ei tarvitse pyrkiä minnekään. Ei olla tehokas. Ollen riittävä ja vapaa tunnistelemaan sisimmän unelmia. Tarttumaan niihin kuin makeaan rypäleterttuun.
Runsas elämänilo kumpuaa vapaudesta elää oman kokoista ja näköistä elämää. Siitä, kun sydän on tehnyt liiton sen tarkoituksen kanssa.
Hattara ja rypäleet. Kuin pieni pilvi makeaa. Ei korvikkeeksi muserretuista rypäleistä vaan elämänmakuista aitoa iloa.
Siihen on jokaisella kutsu.
