Härkä – toro – toro bravo – tuo Espanjan brändi. Tunnetuin symboli.
Sherryn tuottaja Osborne antoi vuonna 1956 taiteilija Manolo Prietolle tehtäväksi suunnitella logo tunnetulle Jerezin brändille, Veteranolle. Jo seuraavana vuonna seisoi ensimmäinen uljas, puusta tehty nelimetrinen härkä, Toro de Osborne, Madridin ja Burgosin välisen tien varressa. Sittemmin materiaali vaihtui metalliin ja toro-mainoksista tuli yhä suurempia.
Vuoteen 1964 mennessä Espanjan teiden varsilla oli jo noin 500 toroa. Uuden lain myötä tienvarsimainokset tuli sijoittaa 150 metrin päähän tiestä. Niin härät jatkoivat kasvamistaan nykyiseen 14 metrin korkeuteen.
Vuonna 1988 uusi laki vaati poistamaan mainoksista “Veterano – Osborne” -tekstit. Tekstittömät härät ovat kuitenkin mainosta yhä, sillä teksti on kaikkien mielessä.
Sittemmin 1994 EU:n yhtenäinen alkoholilainsäädäntö velvoitti poistamaan alkoholiin viittaavat härät teiden varsilta, mutta Espanjan kansa nousi kapinaan. Syntyi todellinen “härkätaistelu”, jota media tuki vahvasti.
Lopulta 1997 korkein oikeus päätti, että härät ovat osa Espanjan kansallismaisemaa.
Espanjassa teiden varsilta löytyy yhä 91 härkää, joista suurin osa (23 kpl) on täällä Andalucian maakunnassa.
Näet härän hahmon korkealla kaupungin kukkulalla. Se on nuorten viikonlopun biletyspaikka. Joudut kivuta kävellen ylös, eli poliisit tai muut kasvattajat eivät pääse heitä yllättämään. Toisaalta näkymät ovat sieltä todella hulppeat yli koko kaupungin. Toro tuo nuoren arkiseen elämäntaisteluun voittajafiilistä ja hallinnan tunnetta. Olethan yläpuolella kaiken!
Putiikeissa rannalla toro on kaikissa mahdollisissa muodoissaan. Et keksi tuotetta, jota toro ei “kaunistaisi”: Härkä symboloi elämää pursuava voimaa. Periksiantamatonta ja päämäärätietoista.
Härkätaistelu varsinaisessa mielessä elää myös täällä. Juuri ruotsalainen yritys osti lähikylän härkäareenana ja jatkaa siellä taistelunäytöksiä.
Se on suosittu perinteinen kansanhuvi, jossa torerot eli härkätaistelijat suorittavat erilaisia liikkeitä tavoitteenaan hallita härnättyä härkää.
Kuulin, että nämä taisteluhärät ovat oma rotunsa, ja niitä kasvatetaan varta vasten härkätaisteluita varten. Taisteluhärät ovat kuohimattomia sonneja, ja ne viedään taisteluun 4–6-vuotiaana. Härkätaistelunäytännössä on perinteisesti kuusi härkää sekä kolme matadoria eli päähärkätaistelijaa.
Alussa matadorin avustajat väsyttävät viittoja ja hevosia kohti ryntäilevää härkää peitsineen ja terineen. Näytöksen lopussa matadori kohtaa härän yksin, ohjailee sitä punaisen vaatteen eli muleton avulla.
Taistelussa arvostetaan erityisesti sellaisia härkiä, jotka laskevat päänsä aivan alas hyökätessään. Hyökkäysten pitää olla raivokkaita ja yhdenmukaisia. lopulta matador kohtaa sen miekalla. Kuollut ruho toimitetaan lihatehtaalle.
Matadorin suoritusta arvioidaan sen taiteellisuuden kannalta. Estetiikka, akrobatia ja rituaalit kuuluvat lajiin.
Härkätaistelu on hyvin vaarallista, ja historian aikana tässä huvissa on kuollut useita satoja matadoreja.
Espanjassa härkätaistelulla on virallisesti kansallisen kulttuuriperinnön asema. Puolet kansasta ovat vastaan ja puolet puolesta. Molemmilla on paljon perusteluja. Kataloniassa se tosin on kiellettyä, sillä sitä pidetään eläinrääkkäyksenä.
Härkätaistelumainos osui silmääni. Ensi kuussa sellainen on kylässä. Paikallisen nuoren matadorin nimi vetää yleisöä Härkätaistelukoulut ovat myös espanjalaisten nuorten suosiossa.
En aio mennä. Ajatuksia mainos herättää!
Härkäjuoksu. Verinen. Hyökkäävä. Sarvineen. Edustaa kaikkea pahaa.
Härkäleikkien idea on kuitenkin aina ollut jotain aivan muuta kuin ”hyvän ja pahan taistelu”. Härkä on edustanut sekä elämänvoimaa että vaaraa, kuoleman mahdollisuutta.
Edessämme on tänäänkin nämä kaksi: elämä ja kuolema. Valitaan siis elämä.
Sillä valitessamme elämän, voimme taistelussa kyllä haavoittua, mutta emme kuole. Haavoittuneena voimme silti olla täynnä elämänvoimaa, joka nostaa meidät ylös.
Tunnetko, tiedätkö mikä on elämänvoimasi väkevyys? Ellet tunne, et kestä taistelussa.
