Häpeä on rakkauden puutetta. Luin näin jonkun viisaan kirjoittamana.

Nopeasti ajatellen voi miettiä, että häpeäähän koetaan epäonnistumisesta. Pää painuu alas. Katse myötäilee kehoa. Älä tee tätä koskaan enää toiste! Miten typerä ja naurettava olitkaan!

Se on kuin sisällä tapahtuva räjähdys, josta syntyy voimakasta syyllisyyttä. Koko itseä kohtaan koettua vaatimusta muuttaa ajattelunsa, tekemisensä, jopa olemiensa.

Hetkessä kaikki tuntuu perusteitaan myöten väärältä. On luovutettava. Silloin saavuttaa ristiriidattomuuden taas toisen ihmisen kanssa ja voi jälleen kelvata.

Häpeä oli itsestä luopumista. En kelpaakaan tällaisenani. Minut oli mitätöity. Pikkumainenko olin. Miksi näin koin.

Häpeän vangiksi jäätyäni jonnekin syvälle takertui pohjaton huonommuus ja kykenemättömyyden tunne.

Kaikki se.

Häpeä on rakkauden puutetta. Se saa hapuilemaan ja etsimään keinoja peittää hylkäämisen tunne ja suojata itsensä uusilta pettymyksiltä. Tahdon kuulua. Tahdon olla hyväksytty.

Rakkauden puute sai miellyttämään muita ja uhrautumaan. Suostumaan jopa huonoon kohteluun ja alistumaan kilttinä kohtaloonsa. Ottamaan roolin tai kulkemaan nuorassa.

Oma hyvinvointi jää ilman huomiota ja tämän hetkinen elämä jää elämättä. Voimana tuo ilkeä häpeä.

Rakkauden puute. Tuo tarve tulla hyväksytyksi, kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään. Meidän jokaisen sisällä. Silmissä. Kehossa ja mielessä.

Ja häpeä. Tuo toisten ihmisten aikaansaama kokemus. Se sai sinut ymmärtämään, että on parempi käyttäytyä tietyllä tavalla, tuntea vain tietyllä skaalalla. Elää niin kuin on soveliasta. Odotettua. Hyväksyttyä.

Ethän enää piilotta. Ethän kätke. Jotain, mitä et tahdo tai pysty kohdata. Se kyllä aluksi lamaannuttaa, eristää, syrjii. Maalaa mielen tuhansilla korjaamisyrityksillä, pinoittain parannusehdotuksilla, monimutkaisilla välttämissuunnitelmilla. Ajatukset lamaantuvat.

Tuossa vääränlaisessa koossa eläminen on todella kuluttanut ja kutistanut sinut. Häpeä on vienyt elämättömäksi elämäsi.

Se on selittänyt suorituksiin tärkeytesi. Saanut uskomaan keskittymisen tiettyihin toimiin tuovan sinulle arvostuksen ja arvokkaan elämää.

Häpeä tuo mukanaan suuren surun. Sitä silmiin katsominen kertoo, mitä oletkaan itseltäsi ohittanut. Laiminlyönyt. Rakastanut muita enemmän kuin itseäsi. Ja niin, lopulta hylännyt itsesi.

Olet rakastettava. Se vie pois onton tunteen kehostasi.

Olet arvokas. Se luo sinuun voimaa nostaa pääsi ja lähteä kulkemaan omaa polkuasi.

Olet ihana. Se katsoo sinua peilistä ja kutsuu uteliaana seikkailuun kanssasi.

---