Curva peligrosa lukee kyltissä. Vaarallinen mutka. Moottoripyörällä ajellessa nämä tuntuvat ehkä vielä vaarallisimmilta kuin muutoin.

Kallioon on kaiverrettu muistokirjoituksia. Pientareella on ristejä, lyhtyjä, enkelihahmoja. Näitä vaarallisia mutkia on täällä Espanjassa paljon. Jostakin kuulin, että ne syövät vuosittain lähes 1000 ihmistä. Määrä on myös kasvanut kuulemma viime vuosista 15% välinpitämättömyyden, huumeiden ja päihteiden käytön myötä.

Vaarallisesta mutkasta varoitetaan. Varoitus ei ole uhkailua.

Elämän tiellä on varoitusmerkkejä. Eivät ne ole tarkoitettu tekevä arkea tylsimykseksi ja ankeuttajaksi. Eivät ne tuomitse taikka pelottele. Vauhtia vain tässä kohden on syytä todellakin pudottaa. Jopa pysähtyä. Muuten suostuu tai syöksyy vaaratilanteeseen. Jopa tuhoon.

Varoitusmerkit on laitettu elämänvaiheesta toiseen siirryttäessä. Ne on asetettu nähtäville voimakkaita tunnetiloja ja kokemuksia aiheuttaviin paikkoihin. Ja ne on luettavissa niissä kohden, joissa mutkan takana on jotakin omat voimat ylittävää tai tutulla tavalla kulkien tuhoavaa.

Vaarallinen mutka on merkitty ja turvallisuus palaa noudattaessa ohjeita.

Joskus kuitenkin vaarallisen mutkan ohitettua olo jää yhä huolestuneeksi, heikoksi, pelokkaaksi tai jännityksen vaivaamaksi. Ajattelu on lamaantunutta. Aistien yliherkistyneessä tilassa loogisuus katoaa. Tilapäisen elämänmuutoksen aiheuttama olotila estää maisemista nauttimisenkin. Ote ei ole jotenkin kuin ennen. On ehkä avutonkin olo.

Tällaisia mielen varoitusmerkkejä on osattava lukea. Itsessä. Toisessa. Ja otettava ne huomioon ja hoivaan. Ehkä tilanne nostatti muistoihin jotakin ennenkin koettua, mutta sivuutettua. Pysähdytään levähdyspaikkaan ja jutellaan.

Vaarallinen mutka. Curva peligrosa.

Kriisi ei vaani tuon mutkan takana tuhoavana voimana, kun luemme liikenneohjetta. Polku jatkuu kyllä turvallisena edessäpäin. Ei huolta. Kuljetaan yhdessä.

---