Gibraltarin salmi on hyvin merkityksellinenkin paikka, sillä se erottaa Euroopan ja Afrikan toisistaan. Välimatkaa on vain 14 kilometriä. Tämä on Britannian aluetta Pyreneiden niemimaalla, Etelä-Espanjassa.
Kävimme päiväreissulla tutustumassa Gibraltarin pienen, tuon noin 7 neliökilometrin itsehallintoalueen maisemiin ja tunnelmiin. Gibraltarin reilu 30 000 ihmistä asuvat tällä pläntillä, ja siitäkin 40 prosenttia on vieläpä luonnonsuojelualueena.
Pohjoisessa alue on hiekkatasankoa ja eteläosassa kalkkikivikalliota, jota peittää breksia, kaunis tumma hiekka.
Kalkkikivinen upea Gibraltarin vuori, yksi Herakleen pylväistä, kohoaa 426 metriä korkealle. Sen sisällä on lukuisia sotilaskäyttöön rakennettuja luolia ja tunneleita. Ja yksi seinämä on sadeveden keräämönä.
Vuoren yläosa on julistettu suojelukohteeksi, sillä siellä kasvaa joitain kasvilajeja ainoana maailmassa sekä asustelee Euroopan ainoa villiapinalaji, magotti.
Suloisten tai röyhkeiden, miten kukin kokee, magottien ruokkimisesta voi seurata jopa 4 000 Gibraltarin punnan sakko (yli 4000 €). Apinoilla on tarkka ruokavalio ja ruokinnan hoitaa siihen palkatut henkilöt. Selkeät varoituskyltit kertovatkin, ettei näkyvillä kannata pitää mitään syötävää tai muovikasseja, jotka apinat yhdistävät ruokaan. Pienet sormet kun hyppäävät harteillesi, avaavat nopeasti reppusi vetoketjuja ja tunkeutuvat käsilaukkuihinkin. Muihin ohjeisiin kuuluu, että apinoita ei kannata matkia eikä niille kannata näyttää hampaita, sillä tällöin ne voivat hyökätä kimppuusi tai pissiä päällesi!
Gibistä on taisteltu ajat. Uskomuksen mukaan se säilyy Ison-Britannian hallinnassa niin kauan, kuin alueella asuu magottiapinoita.
Apinat. Niidenhän sanotaan kuvaavan ihmisen kehitystä. Paremminkin ne symboloivat uteliaisuutta, jäljittelyä, viihdyttämistä ja matkimista. Mutta onhan olemassa kolmen viisaankin apinan tarina. Sen opetus on kolmitahoinen ja viisas; Kieltäydy näkemästä pahaa, kieltäydy kuulemasta pahaa ja kieltäydy puhumasta pahaa, Tämän onnellisen elämän salaisuuden saisimme oppia eläimiltä.
Magotit painavat 10-20 kg ja ovat noin 60 cm mittaisia ja vahvoja.
Ne ovat hännättömiä apinoita.
Gibin symboli ei ole kuitenkaan apinat vaan on kallio. Se henkii päättäväisyydestä. Vuoren vaihteleva olemus ja toisaalta samanlaisina toistuvat muodot massiivisuudessaan kiehtovat. Se on kutsuva ja majesteettinen. Rauhoittumisen ja pyhyyden paikka. Sieltä näkee kaikkialle, kuin jumala. Vuorella voi tuntea olevansa arkisen yläpuolella, mutta silti hyvin haavoittuvaisena oman harkintakykynsä kanssa.
Edessä oleva vuori kuvana liitetään yleensä elämän haasteisiin, esteisiin ja vaikeuksiin, mutta eikö se voisi olla uuden löytämisen paikka. Näköalapaikka. The Rock – vahvuutta ja lujuutta.
Vuorelta näkee selkeästi kokonaisuuden ja polut, risteyskohdat ja päämäärän.
Onko aika nousta edessä olevalle vuorelle – valloittaa se – jotta näkee jälleen eteen päin!
ja merellä näkisi delfiinejä sekä valaita.
Valloita vuori – valloita periksiantamattomalla otteella edessäsi olevat haasteet.
Seiso lujana ja kestävänä – ja ihaile avautuvia näköaloja!
Ymmärsin, ettei Gibissä ole lainkaan pohjavesivaroja eikä omia energianlähteitäkään. Käyttövesi saadaan keräämällä sadevettä tai poistamalla suolaa merivedestä. Ei myöskään ole maanviljelystä taikka jätteenkäsittelyä. Kaikki on tuontitavaraa ja jätteet kuljetetaan Espanjan puolelle hoidettaviksi.
Pysäyttävää oli kuulla, että täällä nuoret parit jakavat kotinsa miehen vanhempien kanssa. Laajennettu perherakenne sisältää monia positiivisia seikkoja, joita en osaa itse miettiä. Yhteisöllisyys kun on vieraantunut suomalaisesta kulttuurista jo kauan sitten. Monissa idän, Aasian ja Latinalaisen Amerikan ja Afrikan maissa tämähän on arkea ja yksilöllinen, minun elämäni – malli niissä vieras.
Ei ole ennen ollut pysähdystä Gibraltarin menneisyydenkään edessä. Moni asia uutta, kuten täällä 80 vuotta kestänyt sota, kuninkaallisen laivaston salainen tukipaikka, oma hallitus, lippu ja kansallislaulu. Vanhan kaupungin museossa menneisyyteen pääsee tutustumaan lumoavasti.
Lentokenttä on varsin mielenkiintoinen. Epävirallisesti Gibraltarin kenttää pidetään maailman viidenneksi vaarallisimpana lentokenttänä, sillä se on sijoitettuna tämän vilkkaan tien, vuoren ja meren väliin. Kun kone on nousemassa tai laskemassa, tieliikenne pysäytetään. Tämä kokemus oli huima.
Täällä tuulee ja jyrisee ja vilisee.
Gibin mustat roskikset ja punaiset postilaatikot ovat kuin suoraan Lontoon kaduilta. Muutenkin tunnelma on kuin pikkubritissä. Pubeja, enkkumurretta, kaksikerrosbusseja, holtitonta ajoa, kypäräpäisiä Bobby-poliiseja, puhelinkoppeja, nettipelifirmoja, pukuja ja solmioita.. Täällä käy turisteja vuosittain yli 11 miljoonaa. Liekö verovapaus tietyissä tuotteissa suurin syy tänne matkailuun.
Tämä ei välttämättä ole lempipaikkani, vaikka mielenkiintoinen ja yksi haaveeni olikin päästä joskus käymään Gibraltarin salmella. Jälleen yksi toiveeni toteutui!
Mielipaikka. Alan ajatella sitä.
Millainen on se on? Onko se lapsuuden, nuoruuden, aikuisuuden löytämä? Tunnemuisto vai olevainen? Suomessa vai maailmalla? Mitä siellä on?
Mielipaikassa on vapaus ja minä. Siellä olen itseni kanssa, sellaisena kuin olen. Rakastettuna, Hyväksyttyä. Arvostettuna Huolehdittuna. Se on turvallinen ja ihanan tyyni tila. Mikään kokemus ei vedä voimakkaana puoleensa eikä pyri eroon. Paikassa ei ole huolia, ei häirintää.
Keho, sielu ja henki sopusointuisina haluavat jäädä sinne. Ei ole kiirettä pois. On hyvä olla. Autuas olo. Koska se on suojeltu paikka. Ainoana maailmassa. Vahva ja turva. Kuin vuori, the rock.
Tuolla mieluisessa paikassa tai muistossa näkee selvästi, mitä arvostaa ja mikä on omaan elämään juuri sopivaa. Siellä koko olemuksellaan vahvistuu tietämään oman elämän ainutlaatuisuuden. Sieltä katsellessa kaikki on selkeää ja luottavaista.
Miellyttävä hetki, paikka tai muisto johdattaa polun reunaan, josta avautuu näköalat. Maisemat, joiden tiedät kätkevän kaiken tarpeellisen matkallesi tästä eteen päin. Mielipaikka on läsnä koko ajan. Se on sisimmässä. Siksi se ei haihdu, eikä häviä. Siksi sinne voi aina mennä.
Viihtyisiä hetkiä mielipaikassasi – ja mukavia retkiä Gibraltarillekin!
