On olemassa paikkoja, jotka koskettavat sydäntä syvemmin kuin pelkkä kauneus voi kertoa. Frigiliana, pieni valkoinen kylä Andalusiassa, on yksi niistä. Se sijaitsee Malagan maakunnassa, Sierra de Tejeda, Almijara ja Alhama -vuoriston juurella.
Frigiliana on saanut tunnustusta kauneudestaan ja arkkitehtuuristaan, ja se on luokiteltu kauneimmaksi kyläksi koko Espanjassa.
Frigilianan kapeat kujat, joissa ei ole tilaa kiireelle tai murehtimiselle, vievät sinut ajassa taaksepäin. Ne eivät ole suoria, eivätkä ne johda pääkadulle.
Ne ovat kuin elämä itse – kiemuraisia, mutkikkaita, mutta juuri siksi kauniita. Ja juuri siksi tärkeitä. Ne ovat täynnä oivalluksia.
Monet matkailijat saapuvat Frigilianaan etsimään sen kuuluisaa kauneutta: valkoiset talot, siniset kukat ja terassit tarjoavat henkeäsalpaavat näkymät.
Astuessasi kylän kujille, huomaat kuitenkin jotakin muuta. Kapeat, kierteiset kadut, jotka ensin saattavat tuntua hämmentäviltä, eivät olekaan vaikeakulkuisia – ne ovat kutsu kulkea hitaasti, huomata yksityiskohtia, hengittää syvään ja kuulla ympäröivän maailman hiljaisuuden.
Elämässä usein kaipaamme valtateitä – suoria reittejä, nopeita ratkaisuja, selviytymistä ilman mutkia. Mutta Frigilianan kaltaiset kylät muistuttavat siitä, että suurin kauneus löytyy usein niistä poluista, jotka vievät meidät kauemmas pääväyliltä.
Pienet kujat eivät ole esteitä, vaan mahdollisuus lähestyä maailmaa toisin, hitaammin ja syvemmin. Ja ehkä juuri siinä, kulkemalla kauniisti kiemurtelevaa polkua, löytyykin elämä itse.
Elämä on kaunis.
Kuljemme tietä, joka tuntuu liian kapealta, liian hitaalta kulkea. Juuri silloin, kun uskomme, että meidän on valittava suuremmat ja suoremmat tiet, Frigiliana tarjoaa toisenlaisen opastuksen: Pienet kujat voivat olla enemmän kuin esteitä. Ne ovat mahdollisuus syventyä.
Frigiliana on muistutus siitä, että meidän ei tarvitse valita suurimpia reittejä tai helppokulkuisimpia polkuja. Elämä saattaa tuntua toisinaan vaikeasti kuljettavalta. Se ei silti tarkoita, että polku olisi väärä.
Välillä mietit suuntaa, oletko kenties eksynyt – se on osa elämää, joka johtaa syvemmälle ajatuksiin.
Kylän kujat ovat kuin vertauskuvia sille, miten voimme kohdata elämän – hitaasti, tarkasti ja tietoisesti. Jos otamme askeleet pienen ja kauniin kadun varrelle, voimme löytää jotain sellaista, mikä on jäänyt huomaamatta, jos olisimme valinneet suuren ja leveän valtatien.
Frigiliana ei ole vain visuaalisesti todella kaunis, siisti ja puhdas, vaan tällä on myös syvä hengellinen ja kulttuurinen perintö. Tämä pieni kylä on ollut ja on yhteinen koti kristityille, juutalaisille ja muslimien yhteisöille. Ne ovat eläneet täällä vuosisatojen ajan yhdessä, ja heidän jälkensä näkyvät edelleen kylän arkkitehtuurissa ja elämäntavoissa.
Frigiliana oli aikanaan osa maurien hallintoaluetta, ja sen vanha kaupunginosa on täynnä arkkitehtonisia piirteitä, jotka kertovat tarinan muslimien, juutalaisten ja kristittyjen kohtaamisista ja yhteiselosta.
Tänään Frigiliana on paikka, jossa nämä Aabrahamin jälkeläiset saavat näkyä ja elää rinnakkain. Juutalainen Hanukka, muslimien Eid ja kristillinen pääsiäinen ovat kaikki juhlia, jotka tuovat kylään yhteistä iloa ja yhteisöllisyyttä. Näiden juhlahetkien aikana kylän kapeat kujat täyttyvät väreistä, musiikista ja rukouksista.
Lisäksi tämä kylä on kuuluisa näiden yhteisöjen yhteisestä juhlasta. Elokuussa täällä juhlitaan “Fiesta de las Tres Culturas” kolmen kulttuurin juhlaa. Erityisesti juhlitaan näiden perintöä ja toisten vakaumusten kunnioitusta, jotka ovat vaikuttaneet Frigilianan kehitykseen.
Yhteyden kunnioitus. Sen aistit täällä. Erikoisen käsinkosketeltavan rauhan.
Kun seuraavan kerran kohtaat elämän mutkikkaita kujia, muista, että joskus ne voivat olla parhaita polkuja – ne vievät juuri sinne, missä kuuluu olla. Olla yhdessä aivan erityisesti erilaisten ihmisten kanssa. Elää rauhassa. Sovussa.
Frigiliana opettaa elämästä sen, ettei se ole suoraviivaista.
Arvokkainta ja kauneinta on rauha.
Rauha on enemmän kuin vain mielen hiljaisuus – se on syvä, sisäinen yhteys, joka ulottuu elämän pinnallisten häiriöiden yläpuolelle ja joka solukon sisään saakka.
Rauha on tila, jossa tuntee yhteyden johonkin suurempaan. Se luo luottamuksen, yhteyden ja ilon.
Rauha ei vaadi erityistä paikkaa – se on siellä, missä olemme läsnä tässä hetkessä, antaen armoa itsellemme ja toisillemme.
Kun meillä on rauha, me ymmärrämme, ettemme ole yksin. Olemme yhteydessä kaikkeen ympärillämme olevaan, ja tämä ymmärrys tuo yhä syvempää tyyneyttä ja tasapainoa.
