Figueres (kirjoitetaan espanjaksi Figueras, mutta katalaaniksi ja virallisesti Figueres) on kaupunki Koillis-Espanjassa, Kataloniassa, Ranskan kainalossa.
Se sijaitsee Gironan maakunnassa noin 140 kilometriä Barcelonasta koilliseen ja vain noin 20 kilometriä Ranskan rajalta. Suurnopeusjunalla pääset hyvinkin Barcelonaan ja Ranskaan. Figueres toimii myös porttina Costa Bravan rannikkokohteisiin sekä Empordàn viinialueelle.
Kaupungista löydät viehättävän keskustan, espanjalaisia kahviloita ja ravintoloita ( lue: yksinkertaisia, mutkattomia ja ehkä suomalaisen silmiin karuja paikkoja, joissa ei tehdä numeroa itsestään — päivän menu viisi euroa, ja tarjoilija saattaa suositella jotain, mitä ei edes löydy listalta).
Tilaat tuoretta leipää, oliiveja ja paahdettua kalaa, joka ei vaadi esittelyjä.
Figueres tunnetaan erityisesti taiteilija Salvador Dalín synnyinkaupunkina, ja siellä sijaitseekin Teatre-Museu Dalí – Salvador Dalín suunnittelema ja omistama surrealistinen museo. Sen käytävät ovat vinoja, seinät vääristyneitä ja esineet näyttävät tutuilta, mutta ovat silti väärässä paikassa.
Dali työskenteli myös elokuvien, muodin ja jopa mainosten parissa. Suunnitteli logoja ja huonekaluja. Taiteilijan hauta sijaitsee kuuleman mukaan museon lattian alla.
Taidemuseo on rakennettu vanhaan teatteriin, ja sen eksentrinen arkkitehtuuri sekä taidekokoelma vetävät vuosittain valtavasti vierailijoita.
Jos sinulla ei ole kiire, älä lähde heti. Figueresin kannattaa antaa löytyä hitaasti.
Istu puistossa, seuraa vanhojen miesten korttipeliä ja eksy pikkukaduille.
Ei siksi, että olisi pakko nähdä jotain erityistä, vaan siksi, että juuri mitään ei tarvitse nähdä tehdäkseen oivalluksen.
Tämä ei ole Ranskaa, eikä Espanjaa. Mietin.
Täällä elämä ei ole näyttämö, vaan takahuone – aito, rento, rehellinen. Ja omintakeinen.
Figueres on Salvador Dalín kotikaupunki, mutta ennen kaikkea se on peili, joka muistuttaa meitä omasta surrealismistamme – sisäisestä outoudesta ja epäloogisuudesta, jonka olemme ehkä unohtaneet tai piilottaneet.
Salvador Dalín tunnetuin ja usein siteerattu elämänmotto oli: “En käytä huumeita. Elämässä minä olen huume.”
Tämä lausahdus kiteyttää hyvin Dalín asenteen itseensä, taiteeseensa ja todellisuuden tajun venyttämiseen — hän halusi olla kokemus, ei vain sen välittäjä.
Toinen Dalín ajatus oli: “Älä pelkää täydellisyyttä – et kuitenkaan saavuta sitä.”
Dalí oli täynnä aforismeja ja absurdeja lauseita, joilla hän yhtä aikaa leikitteli, ärsytti ja paljasti.
On kuitenkin jotensakin murheellista kuulla hänen elämästään lisää.
Hän syntyi varakkaaseen perheeseen, jossa vanhemmat uskoivat ja kasvattivat pojan olevan erityinen jumalallinen ilmentymä. Tämä loi elinikäisen identiteetin etsimisen ja henkisen ristiriidan Dalille, joka lopulta johti kulttimaiseen elämäntyyliin ja mielensairauksiin.
Hän uskoi elämän ja kaiken todellisuuden olevan vain unta. Hänen perintönsä on ajatus, ettei elämän merkitystä tarvinnut ymmärtää – vain koko elämä on tunteissa.
Mutta me, jotka emme ole Dalí, emme voi elää pelkissä vertauskuvissa tai antaa tunteiden ohjata elämää.Me emme voi pysyä hengissä, jos koko elämämme on rooli.
Jos elämme vuosia ikään kuin olisimme joku muu – vanhempiemme toive, esihenkilömme jatke, kumppanimme varjo tai kulttuurimme hiljainen käsikirjoitus – emme enää tiedä, ketä olemme.
Ja silloin alkaa kipu.
Tuo kipu alkaa hitaasti, huomaamatta. Ensin väsymyksenä. Sitten levottomuutena. Sitten ahdistuksena. Lopulta tyhjyytenä, joka ei täyty edes rakkaudella.
Ja lopulta sisällä alkaa huutaa:
“Missä minä olen? Missä olen minä? Miksi minä olen?”
Taiteen syvin tehtävä on herättää, ravistaa ja paljastaa se, mitä sanat eivät pysty tavoittamaan. Se on siltana näkyvän ja näkymättömän välillä, kutsu sielun syvyyksiin.
Taide voi olla peili, joka heijastaa meille itsemme — ne puolet, jotka ovat välttämättömiä kokonaisuuden ymmärtämiseksi. Se voi olla myös ikkuna, jonka läpi näemme uudenlaisen todellisuuden, täynnä merkityksiä ja mahdollisuuksia.
Mutta ennen kaikkea taiteen on tarkoitus näyttää elämä jatkuvassa muutoksessa, avoimina ja täynnä potentiaalia.
Taiteen keino irtautua todellisuudesta johtaa sen sijaan ennen pitkää tyhjyyteen. Meitä kutsutaan syvemmälle – ei irtautumaan, vaan löytämään todellinen elämä.
Elämä ei ole unta, vaan lahja — hauras ja kaunis lahja. Se kutsuu meitä pysähtymään, kuuntelemaan ja etsimään sitä syvintä itseämme, joka on Luojamme taideteos, kuva ja peili.
- Hiljentyminen ja levollisuus
- Ihmissuhteet ja rajat
- Luovuuden ilo
- Tietoisuus ja voima
- Toivo ja elämänjano
- Tunnemaailman tasapaino
- Unelmat ja ihmeet
