Aurinko laskee vuorten taakse ja taivas peittyy kultaisiin ja purppuran sävyihin. Kotimme terassilla tämä näky on jokailtainen.
Maailma tuntuu pysähtyvän. Niin kaunista.
Eteerinen auringonlasku on kutsu läsnäoloon ja syvään henkiseen hetkeen.
Tämä on hetki, jolloin päivä ja taivas sulautuvat yhdeksi haihtuvaksi unelmaksi. Auringon säteet hajoavat ohuiksi, lämpimiksi nauhoiksi.
Tämä on kuin syvä kuiskaus, joka kehottaa hengittämään syvemmällä tarkkaavaisuudella.
Eteerisyys tässä ei ole vain valoissa ja upeissa väreissä. Se on silta fyysisen ja henkisen maailman välillä. Hetki, jolloin sydän voi tuntea kiitollisuuden, ihmeen ja vapauden samaan aikaan koko keholla, koko sydämellä ja koko voimallaan.
Eteerinen auringonlasku ei vain näy – se koetaan – sillä se jättää jäljen. Jäljen, joka pysyy pitkään päivän valon himmentyessä ja yön hiljaisuuden laskeutuessa.
Oliko sinullakin tässä päivässä tehtävälista? Kannoitko odotuksia, omia ja harteillesi laitettuja? Suorititko tämän päivän ja nyt istahdat tyytyväisenä. -Kaikki tuli tehtyä. Tehtyä hyvin.
On harmillista, että vasta aikuisuuden polulla moni ymmärtää katsellessa laskevaa aurinkoa, että voimme vapauttaa itsemme noista pakottavista odotuksista.
Suorittamisen kahleista voi päästää irti. Vapautua rohkeana kaikesta, mikä rajoittaa sisäistä vapautta ja levollisuutta.
Menneisyys ja muiden ihmisten toiminta on lyönyt jälkiä meihin kaikkiin. Ja me olemme lyöneet merkkejä toisiimme.
Jonkun ihossa merkki siitä, että elämän arvo riippuu saavutuksista. Riittämättömyys, väsyminen ja tyytymättömyys on piirtänyt vahvaa kuvaa rintaan, kuin vahvistettua tatuointia.
Yhteys omiin tarpeisiin on himmentynyt muille niin tärkeiksi julistettujen asioiden alle. Keho käy vimmatusti saadakseen kokea rakkautta, eikä osaa rentoutua, palautua, olla levollinen.
Toinen kokee iloa tästä päivästä vain tyydyttäessään toisten odotuksia. Hakien tiedostamattaan hyväksyntää hän miellyttää muita.
Huomaamattaan hän ohittaa täysin itsensä ja näissä yksinäisissä auringonlaskuissa tuntee vierautta. Elämä ei ole täysin hänen omaa unelmaansa.
Kolmas kantaa lapsuutensa kokemuksia, joissa rakkaus ja hyväksyntä olivat ehdollisia. Neljäs imee itseensä ympäristöstä niitä asioita, jotka yhä vain vahvistavat miellyttämisen ja suorittamisen painetta.
Auringonlaskussa he kaikki tuntevat vapautumattomuutta, vaikka ulospäin arki näyttää menestyneeltä.
Meissä on toistemme vammoja. Ne rajoittavat iloa, sisäistä vapautta. Siksi tämän auringonlaskun merkitys onkin suurempi. Sallia itselle lupa olla läsnä tässä. Antaa anteeksi itselle ja toisille nuo kaikki.
Ja eheytyä.
Tässä hiljaisuudessa, päivän viimeisissä säteissä, piilee mahdollisuus löytää myötätunto omaan elämään – kevyenä, läsnäolevana, arvokkaana ja vapaana.
Auringonlaskun hento viimeinen valonkajo muistuttaa toivosta. Vaikka illalla olisikin vierellä väsymys tai murhe, on aamulla vieraana riemu.
Tunnetko tuon ihanan, ilmavan tuoksun. Hengitä kanssani syvään taivasta itseensä.
Lempeä auringonlasku on jo lähes näkymätön, kuten hento sumu aamukasteessa.
Huomenna tämä päivä on enemmän muisto kuin läsnäolo. Aamulla vierelläsi on ilo, sillä anteeksiantamus tuo sen.
- Hiljentyminen ja levollisuus
- Ihmissuhteet ja rajat
- Luovuuden ilo
- Tietoisuus ja voima
- Toivo ja elämänjano
- Tunnemaailman tasapaino
- Unelmat ja ihmeet
