“Costa del Solin puutarhaksi” ja “Suloisaksi kaupungiksi ” kutsuttu Estepona sijaitsee Välimeren kauniilla hiekkarannalla Etelä-Espanjassa, Malagan maakunnan hedelmällisessä laaksossa. Täällä voi nauttia luonnon kauneudesta valiten veistosten reitin, runouden reitin tai muraalien reitin. Ja jokaisella idyllisellä kapealla kadulla on oma värimaailmansakin. Miten ihanaa, kun taide on luonto keskustelevat keskenään.
Vehreän kaupungin vieressä kohoaa upea Sierra Bermejan vuoristo, joka kipuaa 1449 korkeudelle, Los Realesin huipuksi. Sieltä löytynee paljon upeita vaellusreittejä.
Esteponan nimi tulee ehkä Astabbuna tai Al-extebunna- sanoista, eli arabian kielessä ottaa ohjat, vallata. Marokkolaiset, maurit valloitti tämän paikan 1300-luvulla. Taisteluita käyty lie sitä ennenkin. Löydöksiä asumisesta on kivikaudelta saakka.
Aina tällaisessa paikassa kävellessä sitä ikään kuin aistii, tai miettii, historian merkitystä ja menneen ajan viestejä. Centro historico, historiallinen kaupungin keskusta kertoo sinulle tarinoita ja näyttää Rooman ajan muistoja. Kasvitieteellinen orideapuisto, härkätaisteluareena, kukka-aukio, markkinat ja golf-viheriöt odottavat myös. On museoita ja on ravintoloita.
Pienen ajomatkan päässä on upea suuri eläinpuisto Selwo Adventura, jossa saa viettää kiehtovan päivän. Tämän linkin kautta voit kurkistaa eläinpuistoon: https://www.selwo.es/
Suosittelen viettämään päivää kauniissa Esteponassa!
Esteponan epilogin, jälkikirjoitukseni, raapustelen tässä sadepisaroiden tanssiessa ikkunalaudalla auringonsäteiden seassa.
Nautimme tosiaan Esteponassa kivassa ravintolassa päivällistä – kuka mureaa Iberian possun poskea, kuka tonnikalafilettä, kenellä mustekalan lonkeroita lautasella, kellä aromaattista doradakalaa, mitä herkkua kenelläkin, sekä lopuksi makoisia jälkiruokia.
Sitten seurasi yksi tärkeimmistä hetkistä: sobremesa – ruoan sulattelu. Istuimme pöydän ääressä rupatellen tunnin jos tovin. Se on espanjalainen tapa. Rentoa kiireetöntä yhdessäoloa.
Todellakin, olimme nähneet kauneutta tänään. Olimme nähneet sadettakin, sillä oli tuulinen ja pilvinen päivä. Mutta olimme avanneet sisintämme niin, että näimme omaan ja toistemme sydämiin. Ja mikä merkityksellisintä; Kutsuimme esiin hyvää.
Kotiin palatessa mieleen nousi Saima Harmajan ajatus:
Minä olen nähnyt auringon,
ja pilvet,
ja tuulen,
ja vehreän maan.
Ja minä voin koska tahansa kutsua ne sydämestäni esiin.
Olemme kaikki syntyneet rakastettuina, arvokkaina ja eheinä. Siinä syy, miksi rakastamme lapsia. Heissä on tuo valoisa ja vilpitön olemus. Kirkas, tosi ja puhdas. Lapset uskovat ihmeisiin. Silmät loistaen he kertovat sisimpänsä ajatuksista ja unelmista. Ja he uskovat niihin.
Ja sitten jotain tapahtuu. Hukkaamme reitin. Tavallisuus, rajallisuus ja realismiksi kutsumamme riittämättömyys sulkee sydämemme.
Tarvitsemme toisiamme muistuttamaan, että meillä on paljon annettavaa toisillemme. Tarvitsemme toisiamme avaamaan sisimpäämme nähdäksemme syvemmälle. Ei pidä estellä, vaan kutsua esiin.
Sydämessäsi on talletettuna kaikki elämän ominaisuudet ja kyvyt.
Huhuu
Nyt, kyllä. Minun sydämeni elpyy ! ( Oikeesti , osuu ja uppoaa) – Kiitos!
– Söitkö sinäkin mureaa lihaa ?
– Hetkeksi luulin eksyitte!
On sangen kaunis on Estepona!
Ihana lukea kommentteja! Osa lähettää ne yksityisesti. Kyllä, itse maistoin elämäni eka kerran Iberian possua, mureaakin mureampaa poskea. Ja tykkäsin, vaikka en lihasta niin välitäkään. Esteponaan kannattaa kyllä poiketa päiväksi, jos Etelä-Espanjassa liikkuu! Erilainen kaupunki. Kaunis. Emme onneksi eksyneet… vaikka pienillä kujilla kyllä niinkin voisi käydä!