Asuessasi kaukana Pohjolasta, alat jossakin kohtaa kaipaamaan ruskaa. Syksyn väriloistoa. Miten hassu ihminen onkaan!
Ympärilläsi on värien tanssia, mitä kauniimpia kesäpensaita kukkineen ja tuoksuineen. Valoa, väriä ja lämpöä. Palmuja, viinirypäleitä, merta, vuoria ja henkeä salpaavaa kauneutta. Ja kaipaat syksyn kosteaa ruskaa – koska tottumus muistuttaa siitä!
Niinpä ajelimme Granadaan lehtipuita ja lehtimetsää katsomaan. Se sijaitsee korkeammalla ja kosteammalla alueella, joten ruskaa löytyy täältä. Itse asiassa yhtä Etelä-Espanjan kauneinta ruskaloistoa.

Lokakuun lopusta marraskuun loppuun Espanjan keskiosista löytyy syksyisiä pyökkimetsiä. Malagalaisella nimellä ”bosque de cobre” tarkoittaa kastanjapuita osana kuparimaisemaa. Täällä lehdet saavat hohtavan oranssin, punaisen ja ruskean sävyt koristeekseen. Metsä on esteettisesti lämmin ja kutsuva.
Suosittuja paikkoja ovat myös Valle del Ambroz, Hayendo de Montejo de la Sierra ja Tejera Negran luonnonsuojelualue, joissa tehdään ruskavaelluksia. Toki on varmasti kymmeniä muitakin, joista en vielä tiedä.
Näissä kuparimetsissä asustelee espanjalaisten uskomusten mukaan keijuja ja menninkäisiä. Niin taianomaisia ne ovatkin tyypilliseen kesämaisemaan verraten.

Kupari – vaskea.
Ajatukset juoksevat mineraaleista kuparikauteen, taalereihin ja koruihin. Ja sieltä takaisin taiteeseen ja tähän maisemaan. Kuparimetsä puhuu arvoista ja kukoistuksesta.

Ihmissielu tottuu helposti. Se menettää kosketuksen alussa niin arvokkaaseen ja ihanaan kokemukseensa. Tutkittua on, että silmä tottuu siihen, mitä katselee.
Ihmissydän on kyltymätön uudelle ja muistamaton vanhalle. Tunteet ja ajattelu tottuu toistoissa. Tekomme määrää tottumus.
Tämän ajatuksen kanssa juttelin moottoripyörän selässä ajellessamme pitkin Espanjan kuparimaisemia.

Ja löytyi jotain!
Löytyi kysymys, joka johtaa vastausten äärelle.
Kun vahvat kokemukset ovat niitä varten, joiden aistit ovat tottumuksesta harjaantuneet erottamaan hyvän, niin mitä tapahtuukaan sydämelle, joka sekoittaa kaipauksen ja hyvyyden?
Ai, että mitä maisemia. Ymmärrän oikein hyvin tuon ruskankaipuun. Hehkuva oranssi ja kirkas keltanen on mun lempivärejä taivaan sinisen, liilan ja mustan lisäksi🧡💛💜💙🖤
Kiitos! Jotakin puhuttelevaa siinä on! Ja voimakkaat värit – elämää! Ihanaa syksyä sinnekin!