Syntymäpäiväni oli aivan juuri. Minulle ojennettiin ihana kukkakimppu ja siinä roikkui kauniissa nauhassa pieni kortti. Olin otettu ja onnellinen.
Luin kortin ja ojensin kimppua miehelleni iloissani. – Katso, miten ihana! Hän ihasteli kanssani ja luki kortin sanoen:
– Nyt et kyllä lukenut oikein tai tarkkaan tätä!
Hämmennyin. Otin kortin uudelleen käteeni ja luin. Miten olinkaan ohittanut itsestäänselvyytenä lopussa olevat nimet, onnen toivottajat. Lapseni ja hänen puolisonsa nimet – mutta oli vielä kolmas nimi: vauva.
Oi syntymän riemu. Syntymän lahja. Syntymäpäivälahjani. Minusta olisi tulossa isoäiti. Yksi ihmeellinen unelma olisi pian toteutumassa.
Muistan hetken tuoksut, tunnelmat ja tilan, kun sain tiedon lapsenlapseni syntymästä. Ja hetken, kun sain hänet ensimmäistä kertaa syliini. Sitä onnen ja rakkauden määrää en ollut ikinä ennen kokenut enkä kykene sitä sanoittamaan vieläkään. Se suutelee sisimmässä jotain ennen koskematonta kohtaa.
Isovanhemmuus on ihmeistä suuri. 🧡
Pieni lapsenlapsi on jo nyt osannut opettaa läsnäolon merkitystä. Noita pienten hetkien ihmeitä aivan uudella ja ihanimmalla tavalla koskaan, kuin mitä omat lapseni, sisarusteni lapset, ystävieni lapset, kouluryhmäni lapset, hoitolapset tai sijaislapset.
Kuinka kukaan voi sanoa noin luokittelevasti lapsista? Kuulen katseen sanovan.
Ihmisyys ja arvot tuntuvat olevan nyt herkässä kaikessa keskustelussa. Ihmisyydessähän on itsessään tasa-arvo. Siinä on vastuu heikommasta. Lapset ovat erilaisia ja erityisyydelle on tilaa. Siinä ei laiminlyödä ketään eikä arvoteta. Kunkin erityisyydelle on sija,. Se, että aikuisena puututaan, jos jotenkin vaarannetaan lapsen oikeutta elää ja voida hyvin. Ja lapsenlapseni onni ei ole keltään muulta kohtaamaltani lapselta pois. Isovanhemmuus ei ole kilpailua.
Isovanhemmuus on mukana elämistä. Se on läpensä rakkauden täyttämää.
Lahjaa.
Se on erityistehtävä.
Isoisän erityistehtäviin kuuluu sukuhistoriointi, kulttuurin siirtäminen uudelle sukupolvelle, elämän mentorointi, lohduttaminen kun vanhemmat eivät ymmärrä, viihdyttäminen kun muilla ei ole aikaa, ja tulevaisuuteen investointi. Näin sanoi James Bates.
Mitähän ovat isoäidin erityistehtävät?
Saimme mahdollisuuden käydä hetki sitten Suomessa piipahtamassa ja hoitamassa tätä erityistehtävää muutaman viikon verran – ja samalla aistimassa koto-Suomessa talven lumista pakkasmaisemaakin.
Erityistehtävät olivat erikseen sovittuja tehtäviä. Niihin kuului halailu, huolenpito, höpsöttely ja hoiva. Hellittely ja hellimöinti toisilta nimiltään.
Palkka on aina hyvin erityinen erityistehtävissä. Se sisälsi tällä kertaa ihmettelyä, ihmeellisiä ilon hetkiä, ihmeitä ja ihmisyyden kasvua. Ilmaantuipa vielä lisäannos sydämeen imeytettyä kiintymystäkin.
Erityistehtävissä on aina myös omia painotusalueita. Ja ensi keväänä luodaan ihan uudenlaiset kuviot, kun toinen lapsenlapsemme syntyy. Tämä kaikki on ihanaa ihmettä!
Toivon, että sinullakin on erityistehtäviä elämässäsi.
🧡 🧡
—————————————–
Espanjalaisessa perheessä lapset ovat erikoisella tavalla keskiössä ja heitä hoitaa koko lähisuku. Isovanhempien rooli lasten kasvatuksessa on erityisen tärkeä, varsinkin kun molempien vanhempien työssäkäynti on yleistynyt (vaikka naisten syrjintää on toki yhä paljon työelämässä). On myös hyvin tavallista, että iäkkäämmät vanhemmat asuvat aikuisten lapsiensa luona samassa taloudessa lapsenamman tehtävää hoitaen ja talouden taakkaa jakaen. Näin meilläkin naapuristossa näyttäytyy.
Kuulin uutisista, että Suomessa syntyvyys on kasvanut 7% viimeisen vuoden aikana. Kurkkasinpa sitten uteliaisuuttani Tilastokeskuksen sivulle, mikä on isovanhemmuuden tila Suomessa (28.4.2021)
- Yhdeksällä prosentilla suomalaisista lapsista ei ole yhtään isovanhempaa
- Kaikki neljä isovanhempaa oli 40 prosentilla alaikäisistä lapsista
- Kolme isovanhempaa 28 prosentilla lapsista
- Kaksi isovanhempaa 17 prosentilla lapsista
- Yksi isovanhempi 6 prosentilla lapsista.
- Mummolat sijaitsevat keskimäärin 80 km säteellä lapsenlapsista.
- Kuitenkaan läheskään kaikki lapset eivät saa kokea isovanhempien läheisyyttä.
- Ja vuosittain 40 000 lasta menettää isovanhemman Suomessa.
Vertailuksi löysin espanjalaisen Memora-säätiön tekemän tutkimuksen. Sen mukaan Espanjassa syntyvyys on alhaisin nyt mitä koskaan 40 vuoteen. Ja mitä isovanhempiin tulee, niin 40 % heistä hoitaa lapsenlapsiaan useita päiviä viikossa, noin 24 % joka päivä.
( linkki: https://elpais.com/ccaa/2018/05/23/catalunya/1527075245_423885.html)
