Suomen pääkaupungissa seikkailin metrolla ystäviäni tapailemaan. “Ensin ulos” – metrokampanjan tarrat maassa laitureilla ja asemien seinillä piirtyi mieleen.
Siitä huolimatta laiturilla odottavat työntyvät ovista sisään vaunuun aiheuttaen tungosta oviaukkoon. Jopa vaaratilanteitakin. Omaan vuoroon oli tarttunut ajatus, etten kerkeä, en saa istumapaikkaa, joudun johonkin ikävään kohtaan tai mitä!
Tämä maailman on minulle vieras.
Kuin jotakin lipuisi ohitse ja viivyttely olisi välittömästi viesti turhaumasta. Jos odottaisin levollisena neljäsosaminuuttia laiturilla, tai juttelisin vieressäni samaan vaunuun menossa oleville, menettäisin pahimmassa tapauksessa oikeuteni ajastettuun ja maksettuun lippuun. Vai menettäisin kasvoni?
Ensin ulos!
Toisten huomioiminen ei ole ajanhukkaa. Toisen odottaminen ei ole jokin turha välitila.
On mielestämme hyvä, että asiat sujuisivat omien suunnitelmiemme mukaan. Jopa metron ovien aukeamiseen tahtoisimme vaikuttaa. Toisten askelten tahtia määrätä. Meillä on aikataulumme.
Vaunussa kaikki istuvat kohtaamatta. Kuin kuljettu matkakin olisi välitilaa sekin.
Ja kuinka elämä hiljaa laiturissa viestii: Unohda hetkeksi itsesi, aikasi,. Katso, näe ja kohtaa. Hengitä ensin ulos. Anna tulla pois kaikki odotukset, kiire, kohtaamattomuus.
Ihmeitä voi saada aikaan katse, hymy, kosketus. Näe – tämä ei ole mikään turha välitila.
Miten ihmismielen onkaan epämukavaa odottaa. Se näkyy jo päiväkodin jonoissa. Oman vuoron odottaminen on hämmentävää.
Odottamisen tarkoituksena on opettaa mielemme nojaamaan hetki. Levossa. Katse kiinnitettynä tulevaan täydessä luottamuksessa.
Sinä ehdit kyllä. Ja sinä pääset perille. Jos et tällä, niin seuraavalla, minuutin päästä lähtevällä metrolla. Päästä ulos kaikki se ensin, mikä on rajallista ja sielusi aikaan sitovaa.
Odottaminen näyttää sinulle, kuinka paljon sielusi kätkeekään vielä itsekyyttä. Odottaminen osoittaa, milloin olet valmis ja halukas huomioimaan toiset ensin.
Ja silloin tulet itse ymmärretyksi. Silloin olet ihmeiden tekijä. Silloin matkasi voi jatkua.
Jostain syystä saan blogipäivitykset jälkijunassa, ryppäissä. Mutta se ei haittaa. Yhtään. Tämä teksti osui ja upposi syvemmälle ja juuri oikeaan hetkeen. Kun odottaminen, kärsivällisyys, se, ettei asiat tapahdu heti, ahdistaa, jännittää ja turhauttaa. Etenkin kun odottaa vastauksia, ratkaisuja ja luulee, että itse olusi jo valmis ja tehnyt. Paremminko, tehokkaammin? No tuskin🤣Se, että luottaa Taivaan Isän aikatauluun ja vastauksiin on oikeasti hätäselle vaikeaa. Mutta jos vain nauttis matkasta, saattaa vaikka oppia jotain elintärkeää. Mukavaa päivää, mä jatkan työpäivän pakerrusta😘
Kiitos! Täällä on ollut jokin pugi häiritsemässä ja postaukset ei ole näkynyt tai on tullut jläkijunassa tosiaan. Pahoittelut!
Mutta ihana kuulla, että on silti tupsahtaneet näyttöön “ajallaan” ja sanaset on rohkassu. Tää aina kannustaa jatkamaan! Iloa sinnekin ja mukavia työn hetkiä!