Elämisen riemu.
Olit kanssani aamuissa lapsuuden. Olit mukana retkillä nuoruuden. Kaverina keskellä iän ja nyt ystävänä läsnä, kun kaari kaartuu alas.
Elämisen riemu.
Sinä odottamatta tulit, usein yllätit, astuit kylään kysymättä. Koputit karttamatta, että oli ilta, oli pimeä, oli kylmä ja myöhäistä.
Elämisen riemu. Miten silmäsi loistivatkaan ja sydämesi säteili iloa. Purskahtelit naurussa, kosketit ihoa. Silitit hiuksia.
Enkä minä osannut ajatella, miten onnekas olinkaan.
Kuinka hukkasinkaan sinut epäjärjestykseen, unohdin aukinaisiin kaappeihin, väsyin itsepintaisiin päiviin. Ja kuitenkaan sinä et lähtenyt. Siellä sinä odotit.
Elämisen riemu.
Kadotin sinut kipuihini. Hävisit huoliin. Hiivuit murheisiin. Ja kuitenkaan sinä et hylännyt minua. Siellä sinä olit. Hiljaa. Elämisen riemuni.
Sinä muutat muotoasi. Väriäsi. Kokoasi.
Tänään sinä olet kauneinta. Herkkää ja lujaa. Väkevää ja haurasta. Olet kokonainen elämisen riemu.
🧡🧡
Malja Sinulle. Elämisen riemu!
