Ystäväni järjestää perjantaisin pienen poikansa kanssa kahdenkeskistä mukavaa aikaa. Ja yksi asioista on kahvilassa käynti yhdessä – kuin palkinto viikosta yhdessä ja samalla viikonloppuvapaan juhlimista. Heillä on vakiokahvila, jossa on suuria leivonnaisia. Elämää suurempia pullia.
Hänen kertoessa tästä, en voinut olla ihastumatta. Elämää suurempi pulla. Sanoin nappaavani tästä seuraavan postauksen aiheen.
Mikä voisikaan olla tärkeämpää kuin aika äidin kanssa. Mukavat hetket yhdessä. Hauskuus. Ilo. Ja keskustelut – viikon asioiden purkua. Huolien purkamista vaarattomiksi.
Elämää suuremmat kysymykset kutistuvat sopiviksi suupaloiksi.
Pienen ihmisen mietteet saavat kiinnittyä kauniisti äidin sydämen pintaan. Siinä ne kypsyvät ja tuottavat naurua ja onnellisuutta.
Mikä voisikaan olla tärkeämpää, kuin aika äidin kanssa. Herkät hetket yhdessä, kun saa kokea olevansa parasta seuraa. Hyväksytty ja rakastettu juuri noin. Yhdessä. Elämää suuremmat seikat alkavat maistua makeilta.
Satuttaneet sanat eivät enää takerru möykyksi aiheuttaen itkua kurkkuun.
Kuinka usein me aikuiset emme löydä vastauksia, sillä emme tiedä, mitä kysyä. Lasten suuret kysymykset johtavat suuriin vastauksiin. Heille tärkeät asiat näyttäytyvät kirkkaina, sillä he kuulevat kysymykset, joita elämä esittää.
Elämää suurempia pullia on tarjolla siinä kahvilassa, jonne aikuiset pääsevät vain lastensa kanssa.
