Aurinko nousee hiljalleen ja polkupyörän renkaat rahisevat hiekkatiellä. Tänä kesänä lähden jälleen Suomen suvessa liikkeelle kuormittamatta luontoa. Tuon lähemmäs sitä – ekoseikkaillen pyöräillen.
Seitsemän sillan tie ja luonto ottaa sinut siellä syliinsä.
Pyöräily ei ainoastaan ole ympäristöystävällistä, vaan se tarjoaa ihanan tavan nähdä ja elää maailma. Kun ei hurista ohi autolla tai moottoripyörällä, ehtii huomata pieniä ihmeitä: perhosten tanssin aamukasteessa ja kimalaisen laulun.
Repussa pähkinöitä ja taskussa tuulen suojaa.
Olisi kiva pakata makuupussi tarakalle, pieni aurinkopaneeli puhelimen lautausta verten ja yöpyä laavuilla tai teltassa taikka taivasalla riippumatossa.
Keveys ja minimalismi ovat mukana näillä metsäpoluIla, pikkuteillä ja vesistömaisemissa. Ei ihminen tarvitse paljoa ollakseen onnellinen. Vähemmän on enemmän.
Tämä Seitsemän sillan tie on lapsuuden maisemia. Tie halkoo kotimaista perinnemaisemaa ja biotooppeja. Tienvarsilla kukat, ahomansikat, lintujen kudotut pesät.
Päätieltä poikkeat koivuisille metsäkujile ja suonreunuksille.
Rannan kallioreunalla istuessa on sammal ympärilläsi. Olet Suomessa.
Seitsemän Sillan Saaristotie (seututie 749) kulkee Pohjanmaan rannikolla, yhdistäen Pietarsaaren ja Kokkolan saariston seitsemän sillan ketjulla. Reitti kuljettaa pyöräilijää puiden reunustamien teiden, rantamaisemien, pikkusiltojen ja kyliä halkovan idyllin läpi.
Reitin varrella on myös suloinen Café Bryggan Bodön kalastajakylässä , jossa voi nauttia vaikka kermaista lohisoppaa. Kohtaat myös kauan odotetun ja juuri avatun Hickarö Resortin, saunaravintolan. Löydätpä ikivanhan tuulimyllyn ja Bosund Båtmuseuminkin. Se on venealan historiamuseo yli 60 perinneveneen näyttelyllä.
Erityisen kaunis tämä reitti on elokuun viimeisenä viikonloppuna, kun rannikolla juhlitaan mökkikauden päättäjäisiä, venetsialaisia.
Seitsemän Sillan tie on mukava valinta seikkailijalle. Pienet retket ovat toisinaan niitä suurimpia seikkailuja.
Yhdellä sillalla näin vanhan pariskunnan – he kävelivät käsikädessä ja vilkaisivat minua. Hymyilimme toisillemme hetken, kuin ymmärtäen jotakin syvempää.
Toisella sillalla pysähdyin vain kuuntelemaan hiljaisuutta. Oli kuin luonto olisi kuiskannut: “Sinä olet juuri siellä missä pitää.”
Kolmannella sillalla pysähdyin katselemaan järvelle, joka heijasti taivaan vaaleanpunaisia pilviä. Kuinka elämässäkin olemme kuin peili, joka heijastaa ympäristöään ja kokemuksiamme. Sydän heijastuu toisessa ihmisessä. Siinä, kenen kanssa elämme ja olemme.
Neljännellä sillalla ohitin vanhan veneen, jonka kansi oli peittynyt meriheinään. Siinä oli jotain ajattoman kaunista, kuin meri olisi kertonut mennyttä vanaansa. Meidänkin tulee olla lempeitä itsellemme, sallia menneiden kokemusten levätä rauhassa.
Viidennellä sillalla tuuli kantoi mukanaan kaukaisten lintujen laulua. Tuo sinfoniakonsertti kehotti lentämään vapaana ja vapaasti. Ja muistutti, että linnutkin osaavat aina palata pesälleen.
Kuudennella sillalla pysähdyin hetkeksi lepäämään kivelle, jonka päällä kasvoi pieni, yksinäinen kukkanen. Kauneus todellakin kasvaa odottamattomista paikoista ja kovien aikojenkin keskellä.
Ja seitsemännellä sillalla kuulin jonkun soittelevan kitaraa laiturilla. Sävelet levisivät ilmaan kuin lempeä kutsu – ne punosivat yhteen aallot ja tuulen. Menneen ja tulevan. Tehden rikkinäisestä eheän.
Olin lähtenyt pienelle retkelle. Olin kulkenut matkalla, joka vei syvälle luontoon ja omaan sisimpääni.
Ehkä sinunkin seuraava suuri retkesi on pieni. Mutta se kulkee seitsemän sillan kautta ja sen vaikutus voi olla vahva.
- Hiljentyminen ja levollisuus
- Ihmissuhteet ja rajat
- Luovuuden ilo
- Tietoisuus ja voima
- Toivo ja elämänjano
- Tunnemaailman tasapaino
- Unelmat ja ihmeet
