Aprikoosi kuin auringon kultamuna. Makea unelma, mutta herkkä hedelmä. Se ei kestä säilytystä, vaan on nautittava heti miten poimittuaan – ainakin espanjalaiset maalaislajikkeet bulida ja camino. Jalostetut versiot, kemikaalein ja hormonein hoidetut muut lajikkeet kestävät toki kuljetuksia ja kolhujakin.
Aprikoosin kaunis heleä poskipuna, eli punertava puoli on ollut aurinkoon päin kasvaessaan. Sen pehmeys kuin syvällinen ilo. Maku tyydyttää ja muistuttaa luumun, kirsikan ja mantelin lempeää makua.
Eurooppaan tämä hedelmäpuu tuotiin kait 300 eKr. roomalaisten matkassa. Viljelijät kertovat aprikoosilajikkeiden salaisuuksista ja kuinka ne symboloivan kasvun potentiaalia. Aprikoosin sanotaan olevan elinvoimaisuuden ja nuoruuden hedelmä – paljon rautaa ja A-vitamiinia sekä suolistoa hoitavia ainesosia ja toki paljon muutakin hyvää.
Jossakin oli tutkittu aasialaista alkuperäiskansaa, jolla oli todella pitkä elinikä ja hyvin vähän sairauksia. Heidän ruokavalioonsa kuului päivittäiset aprikoosit ja sen siemenkivet eri muodoissaan. Onhan aprikoosi luontaislääketieteessä vahva ainesosa yhäti Kiinassa ja siellä main.
Ja oliko vasta jokin uusi tutkimus suomalaisessakin lehdessä, kuinka aprikoosin sisältämät antioksidantit ehkäisevät muistisairauksia ja rappeuttavien sairauksien puhkeamista.
Elämän tyytyväisyyttä tuova hedelmä tuo auringon kultamuna, lapsista vanhuksiin.
Espanjan Murcian aprikoosiviljelmät ovat kolmas Euroopan mittakaavassa sen tuottajamaista. Italia ja Ranska vain suuremmat. Kuulostaa aika hurjalta, että aprikooseja myydään Espanjassa 500 000 tonnia, ja Suomessa vain tuhansia kiloja.
Keskiverto suomalainen syönee suitsait noin 14 kg karkkia, 15 kg jäätelöä, 40 kg leipää vuodessa, muttei välttämättä yhtä aprikoosia!
Oli uutta kuulla, että aprikoosin kivestä valmistetaan mantelijauhon tapaan leivontaan ihanaa makua sekä kivistä tehdään Amaretto-likööriä.
Mukavia uusia tietoja oli myös aprikoosin käyttäminen suolaisiin ruokiin, erityisesti mausteisiin liharuokiin yhdistettynä sekä herkullinen käyttö paahdettuna. Ei siis vain tutusti jälkiruokiin, leivontaan ja marmeladeiksi tai kuivattuina mummeleiden ja vaarien hitaan suoliston hoidoiksi.
Aprikoosiviljelmällä kuulet, kuinka seisova vesi vahingoittaa suuresti hedelmän kantoa.
Seisova vesi. Pysähdyn.
Seisova vesi kannussakin aikaansaa legioonabakteerien lisääntymisen ja pian juojalle ongelmia.
Vesi on hyvä, raikas ja pyhä, mutta se on tarkoitettu virtaamaan, kuljettamaan, huuhtomaan.
Kuinka usein me säilytämme tai varastoimme ihanan raikkaana ja virvoittavana kokemaamme asiaa elämässämme kuin vaalien sitä – mutta sen tarkoitus oli vain virrata kauttamme eteenpäin – ja siksi se alkaa pian vaikuttaa ummehtuneelta. Siihen ilmaantuu kuin legioona karvautta ja epäraikkautta.
Seisovat asiat vahingoittavat suuresti hedelmän kantoa meissä. Se on kuin takertumista menettämisen pelossa, tarrautumista saatuun ja koettuun, ikään kuin se häviäisi muutoin.
Ihmeitä ja haaveita voi elää todeksi juuri uskaltamalla elää eri tavoin kuin ennen. Antamalla virrata, mennä.
Kuulet, että aprikoosipuun leikkaamisen päätavoitteena on saada tasapainoa kasvun ja hedelmän tuottamisen välille. Puutarhuri kertoo olevan odotettuja oksia ja voimaa imeviä oksia.
Näinhän meissä ihmisissäkin.
Toiset on hyvä karsia valon edestä sekä voimaa viemästä ja odotetuistakin oksista vielä karsia liian pitkät pois ennen kuin ne saavuttavat täyden elinvoimansa. Ellemme huolehdi siitä itse, tulee olosuhteet tekemään sen.
Viisas tuomitsee itse itsensä.
Paksut oksat jätetään, sillä ne pystyvät tuottamaan laadukkaita hedelmiä ja niiden läpi mahlan kierto on voimakasta. Silmut hyötyvät niistä.
Iloitsen, kunnes kuulen, että siltikin vain 20% kukista kypsyy hedelmiksi, vaikka oksia on karsittu ja hoidettu.
Miksi siis sydämeni olet murheellinen ja levoton, kun et näe kukoistavasta kukinnastasi täyttä hedelmää? Et ole poikkeus Luojan puutarhassa.
Iloitse kukkiessasi, kukoistaessasi. Ja iloitse hedelmää kantaessasi. Enempää et kestäisi.
Aprikoosien kanssa, kuin elämäsi herkkien asioidenkin kanssa, yhtälailla nauti niiden ilosta ja lempeydestä heti poimittuasi. Maista. Tule ravituksi. Ja muista: – ne eivät kestä säilyttämistä, joen jaa ne. Anna eteenpäin, muidenkin iloita.
Aprikoosihillon suloisin resepti lienee perinteinen sacherkakku. Sen alkuperäinen resepti on tarkoin varjeltu salaisuus Itävallassa.
Nyt pitkästä aikaa jaan reseptin postauksen kera. Ihanaa aprikoosiherkkua ja makeaa elämää juuri tässä hetkessä sinulle ja lähelläsi oleville toivottelen täältä puolen raapustusten.
SACHERKAKKUPOHJA
- 4,5 dl vehnäjauhoja
- 2 dl sokeria
- 2 tl leivinjauhetta
- 0,5 tl soodaa
- 130 g tummaa suklaata
- 150 g margariinia
- 0,5 tl vanilja-aromia
- 3 dl soijamaitoa
- margariinia ja korppujauhoja vuokaa varten
- 1 dl soijamaitoa kostuttamiseen
- aprikoosihilloa
- Sekoita keskenään vehnäjauhot, sokeri, leivinjauhe ja sooda.
- Sulata margariini kattilassa, nosta se pois liedeltä ja lisää pilkottu suklaa. Sekoita, kunnes massa on tasaista. Lisää vanilja-aromi.
- Kääntele jauhojen joukkoon ensin soijamaitoa ja sitten suklaa-margariiniseos. Sekoita mahdollisimman vähän.
- Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan. Paista kakkua 175 asteisen uunin alatasolla noin 50 minuuttia. Kokeile, ettei hammastikkuun tartu taikinaa.
- Anna kakun jäähtyä ensin kunnolla, kostuta soijamaidolla ja leikkaa sitten kahteen osaan.
- Levitä kakkulevyjen väliin aprikoosihilloa ja valmista kuorrutus.
KUORRUTUS
- 100 g margariinia
- 150 g tummaa suklaata
- Sulata margariini kattilassa. Nosta kattila pois liedeltä ja lisää paloiteltu suklaa. Sekoita tasaiseksi.
- Levitä kuorrute kakun päälle. Tarjoa kakku kaurakermavaahdon ja kukkien kera.
Muita kivoja kirjoittamiani reseptejä löytyy täältä:
Raparperimehu: https://pihlajakeinu.com/raparperin-alla/
Granaatiomenakuorrute lihalle: https://pihlajakeinu.com/jouluresepti-4/
Espanjalainen manteliturron: https://pihlajakeinu.com/jouluresepti-3/
