Anteeksipyyntö on voimakas teko, joka parantaa rikkoutuneita suhteita. Se on osoitus siitä, että joku tunnustaa virheensä ja on valmis korjaamaan sen, mitä on mennyt pieleen.
Mutta todellinen anteeksianto ei ole pyynnön odottamisessa, vaan siinä, että päätämme antaa anteeksi jo ennen pyydettyä anteeksipyyntöä.
Joku sanoi, että elämä olis helppoa, jossei tarvitssi olla tekemisissä ihmisten kanssa. Niin osuvaa.
Elämässä ihmiset loukkaavat meitä tavalla tai toisella. He eivät edes ymmärrä, kuinka paljon heidän sanansa tai tekonsa ovat meitä satuttaneet, särkeneet tai halvaannuttaneet. Ja osaa se ei edes kiinnosta, ja loput järkyttyisivät jos tietäisivät.
Voimauttavaa on se, ettei meidän tarvitse odottaa anteeksipyyntöä. Ei meillä ole siihen edes oikeutta. Voimme valita antaa anteeksi jo ennen kuin sana “anteeksi” on lausuttu, sillä se ei ole taikasana, joka muuttaisi asioita.
Se ei ole hetki, jossa kaikki korjaantuu ennalleen. Jossa tehty vääryys saisi oikeuden.
Moni meistä jää odottamaan kuitenkin tuota sanaa. Niin usein kuulee, että sitten kun hän tulee pyytämään anteeksi niin…
Odottaminen on raskas taakka. Se pitää kiinni menneessä ja estää etenemästä. Odotamme, mutta aika kulkee, eikä se odota meitä.
Jos pysyy kiinni ajatuksessa, ettei voi tai ei tarvitse antaa anteeksi ennen kuin pyydetään, jäämme jumiin tuskaan, joka meitä satutti. Jos pysymme odotuksessa, että toinen tunnustaa virheensä, unohdamme oman hyvinvointimme.Se kun ei ole kenenkään toisen vastuulla.
Voimauttavaa on päästää irti kipeistä asioista ja antaa anteeksi. Se on lahja itselle. Anteeksiannolla estää vihan tai katkeruuden tulon. Estää sen hallinnan elämässä.
Annamme anteeksi, koska ymmärrämme, että se on se, mikä vapauttaa meidät.
Anteeksianto vapauttaa siitä taakasta, joka painaa. Se sallii yhteyden palautuvan, jos se on mahdollista. Se rakentaa jo näkymätöntä siltaa.
Anteeksi antaminen on voimakas teko. Se tarkoittaa, ettei anna tapahtuneen määritellä tulevaisuuttaan.
Anteeksianto on tapahtuneen pahan hallitsevasta vaikutuksesta irtipäästämistä elämään. Siinä on riemu. Se todellakin luo tilaa sisimmän vastaanottaa hyvää.
Kaipaamme ja odotamme silti anteeksipyyntöä. Se lohduttaisi. Antaisi oikeuden kokea, että olimme siltikin oikeassa. Ne sanat olisivat myös se viimeinen sillanvartija, joka palauttaisi meidät takaisin yhteyteen.
Mutta mikä ilo, kun olemme valmiita antamaan anteeksi jo ennen sitä. Silloin voimme vastaanottaa mahdollisen anteeksipyynnönkin avoimin sydämin ja antaa sille sen paikan, joka sille oli jo valmistettu.
Pyyntö on kuin kaunis lisä, joka sulkee kipeän kohdan. Ja se avaa vielä uuden oven uudenlaiseen yhteyteen.
Anteeksi on valinta. Valinta päästää irti katkeruuden siteistä, jotka pyrkivät sotkemaan ja tuhoamaan puutarhaa.
Tämä ei tarkoita, että ei olisi oikeus tuntea pettymystä tai surua, mutta se tarkoittaa, ettei anna näiden tunteiden viedä pois omalta polulta.Reitiltä, johon kuuluu ilo ja vapaus.
Anteeksianto voi kuitenkin kasvaa vahvaksi vain sydämessä, jossa on tilaa myötätunnolle ja lempeydelle. Ihmisessä, joka kunnioittaa toista niin kuin itseään ja on valmis armahtamaan kanssakulkijaansa.
Rakkaus on sovintoa, joka kasvaa, kun sitä ruokkii kärsivällisyydellä.
Anteeksi on lahja.
Se on lahja, joka tekee vapaiksi. Se vapauttaa kiinnittymästä siihen kipuun, joka on ollut osa elämää. Se ei vie pois sitä, mitä on kokenut, mutta se antaa voimaa elää eteenpäin ilman, että menneisyys tai tapahtuneet määrittelisi sitä.
Anteeksianto on prosessi, ei vain yksittäinen hetki.
Se on tie, joka vie meidät kohti toivottua vapautta – vapautta olla taas yhteydessä itseemme, elämämme tarkoitukseen ja toisiimme.
Kuuntele siis sydäntäsi ja ole valmis antamaan sille anteeksi jo ennen pyytämistä. Ole valmiina ottamaan vastaan elämän värit ja mahdollisuus uuteen alkuun ja kasvuun.
Puutarhasi saa silloin kukoistaa ja tuoksua. Ja voit kerätä sieltä ihania kukkia muidenkin iloksi.
- Hiljentyminen ja levollisuus
- Ihmissuhteet ja rajat
- Luovuuden ilo
- Tietoisuus ja voima
- Toivo ja elämänjano
- Tunnemaailman tasapaino
- Unelmat ja ihmeet
