Tämä postaus piti tulla juhannuksena luettavaksi, mutta sivusto oli kaatunut jostain syystä. Siksi julkaisen tämän pienen ajatusnupun vasta nyt.

Eikö jokaisesta aamusta voisi tehdä pienen juhlan. Onhan aihetta, onhan?

Suomen suvessa kuunnellen ihanan kesäisen puron solinaa.

Se lakkaisi, jos poistaisimme purosta kivet. Näin kirjoitti joku Jussi viisaasti somessa.

Kaikella on merkitystä, tarkoitusta, opetusta tai ainakin vahvistusta. On katsottava ja kuunneltava laajemmin. Ulkopuolelle omien ajatusrajojen. Avarrettava ajatusta. Päästettävä ilo sisään.

Eikö tästä aamusta voisi tehdä juhlan? Ylistää ja iloita noista kivistä purossa. Nauraa ja riemuita puron solinasta. Virrasta, joka vie ja kuljettaa. Kuplista ja happirikkaudesta, joka estää seisovan veden lemun. Poistaa sameuden. Joka silottaa kulkiessaan rosot ja särmät. Antaa pehmeydessään ja viileydessään viestin muutoksesta. Läpikuultavana ja ohuena puhdistaa.

Eikö tässä aamussa ole juhlan aihetta, onhan!

Sinä elät ja tässä aamussa paljastuu jotain uutta. Kaunista. Niin kuin vesi on planeettamme arvokkain aine, niin tämän uuden päivän olemassaolon sanoma!

Aamu sinua varten.

Ihanaa uutta päivää ja viikkoa meille!

Jään nyt pienelle kesäbreikille. Raapustelen ajatuksia toki, mutta tänne jaan ne vasta kotvan kuluessa. Nautitaan kesästä avarretuin ajatuksin!

---