Josko sinulla on ajolupa, tiedät, miten haastavia toisinaan kuljettajat ja matkustajat ovat. Miten paljon sähäköitä valintoja, reaktioita, vastuuta, velvollisuutta, oikeutta ja huolta kaikkeen kulkemiseen liittyykään.
Kaikilla on kuitenkin edessään sama tie. Yhdessä samaan suuntaan on tarkoitus mennä näitä kaistoja pitkin, vaikka päämäärä olisikin hiukan eriävä.
Ajatus on kaikilla turvallisesta yhteismatkasta. Se on kaikkien ylin tavoite ja tarve tällä tiellä.
Luin vasta ajatuksen: “Rakkaus on yhtä ongelmaton kuin jokin kulkuneuvo. Ongelmallisia ovat se sijaan vain kuljettajat, matkustajat ja tiet.”
Miten osuva!
Miten unohdammekaan tuon ylimmän tarpeen. Yhteenkuuluvuuden ja turvallisuuden. Lyhemmin rakkauden. Alamme katsomaan kuljettajia, matkustajia, teitä. Kiinnitämme huomiomme pois tärkeimmästä.
Olomme muuttuu. Koemme ahtaaksi tämän. Jopa itsemmekin. Paikatkin jo puutuvat. On liian yksitoikkoista. Saati mutkittelevuuden tekemää pahoinvoivaa oloa. Neuvomme kuskia. Ja vierellä oleva alkaa häiritä sekin omaa rauhaamme.
Rakkaus on kuitenkin hyvin yksinkertainen. Rakkaus on lempeä ja huomaavainen.
Rakkauttahan on kaikki, mikä korottaa, laajentaa ja rikastuttaa elämäämme. Kaikkiin korkeuksiin ja syvyyksiin se ulottuu.
Rakkaus on hyvin yksinkertainen. Vailla huolta, vailla pelkoa, vailla kilpailua.
Rakkaus iloitsee. Iloitsee yhdessä. Sillä olemme menossa samaa tietä.
