Huomaako silmäsi saman suunnittelijan luomuksia katukuvassa kulkiessasi? Havaitsetko taideteoksista taiteilijan ominaispiirteitä? Entä etsitkö tekstiilejä, joissa on tietty tyyli?
Suunnittelijalla oma tunnistettava kädenjälki. Se on ihana ja erikoinen.
Hällä on valta myös määrätä lopullisen tuotoksen vaatimukset. Hän tietää, miten luodaan parhaiten toimiva kokonaisuus ja hänellä on siihen visio. Hänellä on taitoa monesta asiasta visionsa luomiseen. Ja hyppysissään lopputuleman kustannukset.

Espanjassa ihailen talojen koristeellisuutta ja pieniä yksityiskohtia teissä. Laattoja, mosaiikkeja, maalauksia ja kuvioita. Yksinkertaisuus tai suoraviivaisuus ei ohjaa täällä suunnittelijoita. On väriä, muotoa, lämpöä, mielikuvitusta. Seikkaperäisyyttäkin.

Tarkasti katsoessa huomaa sen. Suunnittelija on asioita linjaamalla päässyt tunnelman ytimeen. Hän on luonut suunnittelupalettiinsa rajat, jotta tulos on kauneinta ja hyvää.
Ja miten elämässämme unohdamme tämän. Tai ainakin taistelemme sitä vastaan viisaina.

Sama suunnittelija, jonka luomuksia kaikki olemme, on linjannut toimivan kokonaisuuden. Antanut ohjeet. Lopputuleman kustannukset. Hänen visionsa on kaunis ja hyvä.
Ja me katsomme sitä, ja arvioimme toisin.

Näemme ehkä suunnittelijamme kädenjäljen, mutta emme pidä siitä. Tai olemme täyttäneet tilan omilla asioillamme niin, että alkuperäinen kädenjälki hukkuu.
Sisimmän asenne ja mielemme valinnat ohjaavat näkemään, kokemaan ja tuntemaan elämää. Jos ne ovat ristiriidassa suunnittelijan vision kanssa, elämästämme tulee selviytymistä tai suorittamista. Pahimmillaan sitä ajattelee onnellisuuden riippuvan kohtalosta.

Syy tyytymättömyyteen on heikossa yhteydessä Luojaamme. Ei luomuksessa eikä sen suunnittelijassa.
Itselläni kävi niin aikanaan. Katsoin taideteostani pettyneenä. Halusin sen olevan erilainen. Enkä kokenut, että voisin itse vaikuttaa siihen mitenkään. En ollut itseni puolella. Enkä elämäni suunnittelijan.

Kunnes herkistin aistini. Hiljensin tunteeni.
Olen ainutlaatuinen. Elämäni on tarkoitus olla kaunis luomus. Hyvä ja ihana. On ymmärrettävä, mitä siihen kuuluu ja mitä ei.
Sen viestin ja ohjeen voin löytää vain hiljentyen. Kuunnellen itse suunnittelijaa. Ymmärtäen Hänen ohjeensa toimivalle kokonaisuudelle alusta loppuun saakka. Nähden Luojan seikkaperäinen suunnitelma niin väreissä, muodoissa kuin materiaaleissa ja kustannuksissa.

Samalla suunnittelijalla on valta tehdä samoista mahdollisuuksista myös hyvin erilaisiakin tuotoksia. Kaikissa niissä kuitenkin on hänen kädenjälkensä. Tunnistettava, erikoinen ja hyvä.
Sanoisiko sitten luomus tekijälleen, miksi minusta tällaisen teit?
Kehittymisen pakko? Opettajan ammattiansako? Arvioda..etsiä…etenemisen pakkoa…?
Tähän mennessä paperilla tuhat kohtaamisen kokemusta, rikkauden suurenmoista , rähmän poistoa varten, vettä puhdistettua ja puhtaasta lähteestä raikasta vettä.
Elämän tarkoitus siinä.
Vapautusta tarkkailet, koska tarkastelet…rakkaat niput! Rajaat, koska epäilemättä kaaos tekee kynnyksen takaisena varpaille haavaa –
Poissa on pelotteet varoa asuvaa. Teemme mekin siitä vankilaa tai ristikkoa,.
Ohjaa tarvimme, suuntausta sumusta mustasta . Maa täynnä valkeaa kalkkia. Itsekkyyttä.
Pidämme ovesta lujaa, unohtaaksemme. Osin, arvioimme tosin , toisin sanoen kuinka olisimmekaan silloin niin vapaita jos olemme kiinni.
Kiitos. Nämä syntyivät lukiessa. Mahtavaa saada juosta vapaana, sanoittajana sinä. Kirjaimen koriin tuoma hetken helmenä kuin koru .
Tuuliin antama sävel soittajan ja kaipuu hellittää, heittää ilmoille mageeta magentaa – juoksettaman , vedessä : kultaa ja hopeaa pensselissä –
kokemusammattilainen tässä, istuu, itkee, ihastelee, kiitos!
Oi kiitos ajatuksista, runollisuudesta. Kiitos palautteesta. Ihana on yhä ja aina kuulla, etä postaukset virkistävät muitakin kuin kirjoittajaa. Iloa sinne! Magentan mageaa maanantaita… 🙂