Kiitos tiedosta: Jostain syystä osa postauksista ei ole näkynyt tabletilta, mutta mobiililaitteilta kyllä. Selvittelen syytä!

Tänään sataa kaatamalla vettä. Villasukat jalkaan ja takkaan tulet! Viileyden kanssa kyllä pärjää, kun se ei tule ihmisen sisältä – sanoi joku.

Viileys. Siihen on tiivistettynä perin suomalaisuutta.

Pysähdyn miettimään. Ihailtavaa, kunnioitettavaa, koskettavaa, raivostuttavaa ja vihlovaa viileyttä. Minussa. Meissä. Tunnistettavaa viileyttä, joka huomataan kaukana ehkä paremmin kuin lähellä.

Ihailtavaa viileyttä, kun talvi kutsuu luonnon hengähtämään. Sitä, kun ihminen haluaa säilyttää miellyttävän ilmapiirin, jäädyttäen loukkaavat ajatuksensa hän hillitsee negaationsa.

Kunnioitettava viileyttä, kun halutaan kanssaihmisen parasta. Kun toisen tilanne on tärkeämpi kuin oma aika ja olo. Kykenevyyttä siirtää viileän rauhallisesti tunteet sivuun ja toimia järjen äänellä.

Koskettavaa viileyttä, kun ihminen unohtaa olonsa antaen viimeisetkin voimavarat ja energiansa työelämälle ja yhteiskunnalle. Kotona sitten voi näyttää väsymyksensä ja turhaumansa. Tai purkaa ne lasin ääressä, kun ei muutoin kykene.

Hämmentävää viileyttä, kun astutaan avantoon ilmekään värähtämättä. Siedetään kylmyyttä ja opetetaan koko ihmisyys nauttimaan siitä. Samaa hämmentävää viileyttä, kun vältetään suuria ja julkisia tunteenpurkauksia ja kohdataan asiat kuin ne eivät koskettaisi lainkaan ihmisen sisintä.

Raivostuttavaa viileyttä, kun tunteiden ilmaisu on estynyttä ja keskustelu ei etene syvyydellään. Kun huoneessa vallitsee kylmyys ja etäisyys.

Vihlovaa viileyttä, kun aistit hetkessä tyhjyyttä ja pettymyksen tuulenvire koskettaa vielä viileällä välinpitämättömyydellään jälkeen päinkin. Kun ihminen on kasvanut tunneköyhässä ympäristössä ja ei kykene osoittamaan herkkiä ja väkeviä tunteita aidosti.

Pelottavaa viileyttä, joka kestäessään kuolettaa kaiken.

Onhan viileys hyvääkin. Vai onkokaan?

Viileys säilyttää asiat paremmin tuoreina. Ehkäpä juuri siksi suomalaisjuurissa on menneiden aikojen muistot ja katkerat kokemukset yhä läsnä. Ehkäpä juuri siksi perheissä ei päästä arkisen elämän kauneuteen ja rakkauden koko lämpöön niin kuin olisi tarkoitettu.

Viileys laskee elintoimintoja. Ehkäpä juuri siitä syystä suomalaisjuurista varttunut säilyy nuorekkaana ja elinvoimaisena pidempään. Ehkäpä siinä on pitkän elämän ja sisun salaisuus.

Viileys lisää tutkitusti unen laatua ja kylmyys auttaa moneen vaivaan.

Viilenevässä illassa toisen ihmisen lämpö on ainoa peitto.

Viilenevässä illassa vain syli pitää sydämen elossa.

Miten sielu kaipaakaan lämpöä. Minussa. Meissä. Aistittavaa lämpöä, joka huomataan lähellä ehkä paremmin kuin kaukana.

---