Joulukuu kutsuu iloitsemaan monista asioista; hyvistä muistoista, ihanista hetkistä ja suloisista kokemuksista, joihin on käärittynä joulun tunnelmaa. Iloa voi luoda ympärilleen ja iloa voi ottaa kiinni.
Ilo on sana, josta tosin sain allergiaa eläessäni ahdistuksen laaksossa ja murheen luolassa aikanaan. Tuntui lyönniltä kuulla lause, kuinka kaikissa olosuhteissa ihminen voi löytää ilon. Että iloisista muistoista voi ammentaa mielihyvää milloin ja missä vain. Aistit vaan herätellään uudelleen kokemaan kiitollisuuden kautta iloisia hetkiä.
Noin puhui mielestäni ihminen, joka ei ymmärtänyt elämän todellisuutta lainkaan.
Jos sisin on musta, pimeä, rikki, sotkuinen tai pettynyt, ilo käpertyy piiloon. Löytymättömiin. Silloin kaikki onnistumisen ja hyvyyden kokemukset ovat kuin poistettu käytöstä. Ilo kätkeytyy herkästi moitteen alle. Se tukehtuu ilman ymmärtävää tilaa.
Ilo on hauras ja herkkä.
Väkivaltaista on käyttää iloa hankalien tunteiden peittämiseksi tai niiden läpi, sillä silloin ilossa on kipua. Suru ja viha näkyy silloin piikittelynä, tuomitsemisena, kovuutena. Teennäinen ilo on iloista katalin. Se on kuin huume, joka sieppaa sielun ja sitoo sen vaivihkaa uskomaan valheisiin.
Aito ilo voi kummuta vain sisältäpäin.
Mitä enemmän saa nauttia aitoja luottamuksellisia, kiitollisia, innostavia, luovia ja tyytyväisyyttä kasvattavia hetkiä, sen rohkeammaksi sisin tulee. Ja silloin pystyy selviämään haastavistakin ajoista pystyssä, iloiten tulevasta. Sen paremmin kehokin voi ja vahvistuu, sillä ilo on hoitavaa.
Ilo on kokemus, jossa vapaus ja keveys pulpahtelee sisimmästä kuin tanssi. Mutta iloonkin tarvitaan toista.
Espanjassa asuessa oppii, että iloa voi todellakin ottaa vastaan kanssaihmisiltä ja ventovierailta. Että sitä voi jakaa sumeilematta eikä se lopu tai laimene.
Suomessa ilo on kankeampaa. Iloinen ihminen saatetaan kokea jopa ärsyttävänä lässyttäjänä. Tämä suomalainen onnen ja ilon vastaanottamisen vaikeus kuuluu keskusteluissa ja näkyy surullisissa tilastoissa. Väkinäisesti haettu ilo tylsyytenä ja ihmeelliset ilon vastaanottamisen kieltolait masennuksena.
Ei ilo ole itsetarkoitus.
Ilo on hedelmä siitä, että on käsitellyt hankalat tunteet sisältä kuormittamasta. Oli ne sitten omia, toisten tai suvun taakkoina tulleita. Ilosta voi silloin ammentaa voimaa katsoa toivorikkaasti tulevaan, vaikka juuri nyt olisikin ympärillä pimeää ja kylmää tai ympärillä haastavia ihmisiä.
Ilo on tuotos lämmön kokemisesta.
Joulun aikaan on hyvä pysähtyä katselemaan oman sydämen luukkuihin. Onko jossakin ilon esteitä? Onko tyytymättömyyttä, moitetta, kaunaa, kateutta, katkeruutta tai anteeksiantamattomuutta? Onko arkisen touhun keskellä jäänyt käsittelemättä jotakin harmillista tai kipeää? Miksi toisen ilo ärsyttää?
Tänä jouluna saa kokea muitakin tunteita, kuin iloa.
Joulun aika kutsuu rakentamaan luottamuksellisia, kiitollisia, innostavia, luovia ja tyytyväisyyttä kasvattavia hetkiä itsensä ja läheisten kanssa. Kokemaan elämää kokonaisuutena. Kaikkine tunteineen ja muistoineen.
Olkoon tämän joulunaika hoitavaa!
Viimeksi kirjoittelin toisen adventin aikaan hyvän puhumisesta ja hyvän tekemisestä. Postaus löytyy täältä: https://pihlajakeinu.com/jouluresepti-2/
