Tänään on aikas hieno päivä! On ihan juhlan aihetta!

On tullut vuosi Pihlajakeinussa kirjoittelua täyteen. Ja tämä postaus on sadas kirjoitus. Onnittelut! Jee!

Ja kiitos kuuluu myös teille!

Blogiin on kertynyt yli 8000 piipahustanne tämän ensimmäisen vuoden taapertamiseni aikana. Ja parhaimpana päivänä on vierailijoita ollut jopa 496. Ihan huikeeta!

Eniten vierailuja ja lukuhetkiä on ollut postauksessa, jossa kirjoittelin avoimesti haaveiden hautaamisesta ja rohkeuden etsimisestä unelmien edessä; “Kaukana kotoa”. Hopealla tuli raapustus “Sade, jota odotin” ja pronssille pääsi “Aamupalaksi sanoja”. Kiitos! Tämä kertoo vähäsen siitä, millaisia kirjoituksia kaivataan ehkä jatkossakin.

https://pihlajakeinu.com/kaukana-kotoa/

https://pihlajakeinu.com/sade-jota-odotin/

https://pihlajakeinu.com/aamupalaksi-sanoja/

Olen kirjoitellut mietteitäni koko ikäni ja julkaisin aina silloin tällöin niitä facebookissa vuodesta 2008 lähtien. Se oli sellaista haaveilua, analysointia, filosofointia. Kiitollisuuspullamössöä ja hempeilyä. Välillä jaaritteluakin taikka kyseenalaistuksia.

Sain vuosia puolisoltani aina saman kysymyksen, miksi en tekisi blogia ja jakaisi ajatuksia sekä kuvia muillekin – eikä vain läheisilleni ja kavereilleni. Vastustelin ja selittelin, miksi en halua moista. Kirjoittaessa jäsennän omaa arkeani ja elämää. Kuvien ja sanojen kautta elän. Kirjoittaminen oli minua varten.

Ja eiväthän blogit enää tänään ole päiväkirjamaista ajatusvirtaa. Bloggaamiseen pitäisi olla taitoa ja se jokin juju. Ja miksi ylipäätään tahallani asettuisin myrskyn silmälle alttiiksi? Mielipiteen tai elämisen vapauden epäkunnioittaminen kun tuntuu olevan somessa ok.

Blogiin kirjoittaminen olisi arkioletusteni vastaista. Ainakin se tuntuisi siltä, vastasin aina. Ja ketä kiinnostaa minun mietteet? Tämä selittely oli vastakkainasettelua oman haavoittuvuuden ja välittävän jakamisen välillä.

Ja sitten tuli se päivä, kun totesin juuri jakamisestahan koko elämässä olevan kyse. Murramme ja jaamme elämäämme toisillemme tullen itse yhä ehjemmiksi.

Eli selityksissäni olikin kyse väärinymmärretyksitulemisen pelosta, tai nykyihmisen herkkähipiäisyyden turhaumasta tai oikeudesta kommentoida muita miten haluaa. Jostakin itsensä likoon laittamisen ja seuraamusten riskistä. Ainakin siitä, etten ollut bloggaamisen ammattilainen, joten jätettäköön se sen osaaville.

En kuitenkaan tietäisi, osaisinko annostella sanojani oikein. Jakaa tasan taikka erotella. Ruotia syötävät kuorista – kun itse syön omput ja perunat kuorineen enkä käytä mausteita ruoissa. 🙂

Se, mitä laittaisin tarjolle, olisi itse maistettua ja testattua. Se ei olisi kaikkien makuun. Joku voisi moittia, toinen jopa oksentaa liian mauttomana, raakana, ylikypsänä taikka koostumuksen vuoksi….

Näitä sitten pyöritelleenä vuosia astuin viime vuonna epämukavuusvyöhykkeelle – juuri sitähän olen itse opettanut lapsille aina koulussa. VAIN silloin voi oppia ja kehittyä, kun ympäristö tukee sellaista kokeilua, johon EI ITSE omin neuvoin kykenisi!

Sain matkalle blogimaailman pyörteisiin ihanan valmentajan ja Espanjan auringon alla sitten avautui blogini. Hups! Näin unelmia voi luoda ja toteuttaa. Tarvittiin vaan paljon rohkaisuja, rohkeutta ja uskoa.

Kiitollinen on mieli kaikille teille niistä! Kiitos valmentajani. Kiitos kannustajani.

Pitkät aamut mahdollistivat brunssin puutarhassa ja siellä kirjoitin kokemastani ja löytämästäni. Ihmisyyden ihmeistä ja elämän ihanuudesta. Niistä pienistä hetkistä, joista kiitollisuus koostuu.

Ja nyt olen vuoden verran julkaissut mietteitäni täällä Pihlajakeinu-blogissa. Palaute on ollut rohkaisevaa. Wauuuu! Paljon olen minäkin oppinut ja oppimatka jatkuu… Paljon voi vielä kehittyä, kehittää ja kuulla.

Ihana, kun olet viihtynyt pihlajakeinussa. Jaetaan elämää. Olemme toisiamme varten täällä!

Pian kesä täällä Suomessa kääntyy syksyyn ja me palaamme Espanjan auringon alle. Siellä kirjoittelen taas matkakertomuksia ja nähtävyyksistä. Kirjoitan tunnelmista ja opettelen vahvistamaan elämänmakua niihin sanoihin. 

Jaan herkkyyden valoa, hoitavaa armoa.
     Saat sanoistani  rohkeutta, voimaa uskoa. 

Sadannen postauksen ja yksvuotisjuhlan kunniaksi olisi kiva arpoa jotakin tämän postauksen alle kommentoineiden kesken. Mitähän se olisi?

Ja juhlan kunniaksi tietenkin tarjoillaan pihlajakakkua. Pihlajanmarja-juustokakku on ihana koukuttava herkku. Kotilieden sivulta löytyi tämä gluteeniton herkkuresepti 2019.

POHJA:

150 g mantelimassaa

75 g voita

2 kananmunaa

3 rkl maissitärkkelystä

1/2 tl vaniljajauhetta tai vaniljatahnaa

TÄYTE

4 liivatelehteä

200 g maustamatonta tuorejuustoa

2 dl kuohukermaa

2 dl turkkilaista jogurttia

1/2 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

2 rkl limettimehua liivatteen sulattamiseen

1. Tee ensin gluteeniton juustokakkupohja. Vatkaa huoneenlämpöinen mantelimassa ja voi kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Siivilöi joukkoon tärkkelys, lisää vaniljajauhe tai vaniljatahna. Vatkaa seos tasaiseksi.
2. Pingota irtopohjavuoan (20 cm) pohjalle leivinpaperia. Kaada juuri tehty taikina vuokaan ja paista uunin keskitasolla 175 asteessa noin 20 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä.
3. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen 5 minuutiksi.
4. Vatkaa täytteen ainekset yhteen.
5. Purista limetinmehu kulhoon tai kattilaan. Kuumenna ja sulata puristetut liivatteet kuumaan nesteeseen. Anna jäähtyä hieman ja lisää liivate ohuena nauhana vaahdon joukkoon koko ajan hellästi sekoittaen.
6. Leikkaa leivinpaperista vuoan reunoille sopivat kaistaleet. Kaada täytemassa pohjan päälle ja tasoita pinta. Laita kylmään hyytymään noin 3-4 tunniksi tai seuraavaan päivään.

KORISTELUUN

1 pss (220 g) Pihlaja-karkkeja ns. kettukarkkeja, pihlajanmarjoja ja -lehtiä

1. Paloittele kettukarkit pieniksi kuutioiksi ja laita ne ­kattilaan veden kanssa. Sulata miedolla lämmöllä, kunnes karkit ovat sulaneet. Älä keitä pitkään, koska kiilteestä tulee silloin liian tiivistä jähmetyttyään. Voit värjätä seosta punaisemmaksi oranssilla elintarvikevärillä. Kaada ­kiilleseos tasaisesti kakun pinnalle. Kiille jähmettyy nopeasti. Avaa vuoka ja poista leivinpaperit.

HUOM. Halutessasi käyttää pihlajanmarjoja koristelussa, putsaa noin 2 dl marjoja. Huuhtele ne hyvin. Keitä 2 dl vettä ja 1 1/2 dl sokeria sekä 2 rkl appelsiininkukkavettä kiehuvaksi. Lisää puhtaat marjat ja keitä 30 sekuntia. Nosta kattila levyltä ja jätä marjat liemeen yön yli. Käytä koristeluun.

---